Tuulenpiiskaama Vinkuheinä

Kyseessä on virtuaalihevonen

© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Nimi Tuulenpiiskaama Vinkuheinä "Piiska"
Rotu suomenhevonen
Sukupuoli ori
Väri punarautias
Säkäkorkeus 160cm
Syntymäpäivä 15.05.2015 (3v 15.7.16)
Ikä 12 vuotta (15.3.17)
Rekisterinumero VH15-018-1215
Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko
Kasvattaja Ireth (VRL-03777), Viisikko
Koulutus ko. VaB, re. 110cm, va. vaa / CIC1
Painotus yleispainotus
Saavutukset YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, KTK-III, SV-I, VV-I, EV-I, KV-II, Bronze Award

Saavutukset

SV-I -palkinto 4-vuotiaana VSR:n joulukuun tilaisuudessa 20.12.2015, pistein 69,1p. Pistejakauma:
Rakenne 8,6 (10), suku 10 (10), käytöskoe 20 (20), ratsastuskoe 6,5 + 5 (10+10), luonne 19 (20).
Piiska sai koko tilaisuuden korkeimman pistesaaliin ja parhaat rakenne-, suku-, käytöskoe- ja luonnepisteet!

KV-II -palkinto IX tilaisuudessa 20.12.2015, pistein 32p. Pistejakauma:
Rakenne 8 (11), käynti 3 (5), ravi 4 (5), laukka 2 (5), lisäpisteet 3 (4), ratsastettavuus 3 (5), luonne 5 (5), suku 4 (rajattomasti).

KTK-III -palkinto orien joulukuun kantakirjatilaisuudessa 20.12.2015. Tuomareina toimivat Peppi S., aksu, Vibaja ja Tanja N.
17 + 17 + 15 + 16 = 65p KTK-III

VV-I -palkinto joulukuun tilaisuudessa 31.12.2015, pistein 32p. Pistejakauma:
Rakenne 4 (5), käyttäytyminen 4 (5), käyttöosuus 1 (5), askellajit 4 (5), suku 8 (10), lisäpisteet 11 (12).
Piiska sai tilaisuuden korkeimmat pisteet!

EV-I -palkinto tammikuun tilaisuudessa 30.01.2016, pistein 34p. Pistejakauma:
Rakenne 8 (10), suku 10 (10), käytös 5 (5), irtohypytys 1 (5), liikkeet 5 (5), lisäpisteet 5 (5).

KRJ-I -palkinto heinäkuun tilaisuudessa 15.07.2016, pistein 107p. Pistejakauma:
Rakenne 7 (10), kilpailut 40 (40+), suku 25 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).

VVJ-I -palkinto heinäkuun tilaisuudessa 31.07.2016 pistein 107p. Pistejakauma:
Rakenne 8 (10), kilpailut 40 (40+), suku 25 (20+5), jälkeläiset 19 (20+5), lisäpisteet 15 (15).

ERJ-I -palkinto heinäkuun tilaisuudessa 31.07.2016 pistein 108p. Pistejakauma:
Rakenne 7 (10), kilpailut 41 (40+), suku 25 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).

YLA1 -palkinto elokuun tilaisuudessa 31.08.2016 pistein 99,5p. Pistejakauma:
Tekstiosio 31 (18+13) (40 [20+20]), jalostusosio 33 (21+12) (33 [21+12]), kilpailut 19,5 (22), rakenne 10 (20), lisäpisteet 6 (10).

KERJ-I -palkinto elokuun tilaisuudessa 25.08.2016 pistein 109,5p. Pistejakauma:
Rakenne 10 (10), kilpailut 41 (40+), suku 25 (20+5), jälkeläiset 18,5 (20+5), lisäpisteet 15 (15).

VSR:n Jälkeläisluokka C myönnetty 02.01.2016

SLA-I -palkinto tammikuun tilaisuudessa 20.01.2017 pistein 98p. Pistejakauma:
Rakenne 11 [3-3-2-3] (20), luonne 18 (25), suku 25 (25), kilpailut 24 (25), muu 20 (20).


Bronze Award -palkittu maaliskuun Virtual Riding Horses Assessment -tilaisuudessa 01.03.2017.
6½+4+10+8½+10+4+3+8+4½ = 65,000 % / Bronze Award

Taustaa

Mitä saadaan kun yhdistetään tamma, jota kuvaillaan hieman vinksahtaneeksi ja ori jota sanotaan hieman villiksi? No tietenkin Piiska! Tai vaihtoehtoisesti orin täyssisko Kantti, joka on luonteeltaan yhtä omaperäinen kuin Piiskakin. Sinänsä voisi toki miettiä myös näiden kahden pikkuhirviön omistajien mielenliikkeitä, kun tämäkin yhdistelmä piti toteuttaa peräti kahdesti, periaatteella yks sulle yks mulle.

Vaikka onhan tässä yhdistelmässä paljon hyvääkin: varsan emä Kinttu on rakenteellisesti todella pätevä (tästä todisteena KTK-II sekä VIR MVA Ch ja varsoille kantakirjakelpoisuus), minkä lisäksi sillä on laatuarvosteluista ykköspalkinnot neljästä eri lajista, eli varsinainen monitoimipolle niin halutessaan. Tämän lisäksi Kinttu on myös YLA1- ja SLA-I*-palkittu. Kaiken tämän lisäksi sille on myönnetty VSR:n jälkeläisluokka C. Ja entäpä sitten varsan isä, Puuska, jolla on neljästä lajilaatuarvostelusta ykköspalkinto ja YLA2-palkinto vielä siihen päälle sekä SLA-I-palkinto. Onpa sillä vielä VPA3-palkintokin, minkä lisäksi ori on kantakirjattu III-palkinnolle ja sille on anottu Champion-arvonimi. Jälkeläistensä ansiosta Puuskalle on myönnetty myös VSR:n jälkeläisluokka A ja KRJ:n jälkeläisluokka AB.

Sikäli mikäli Piiska saadaan ikinä koulutettua millekään tasolle, sille on siis jo suvun puolesta kasattu melkoiset odotukset, joiden täyttäminen tulee olemaan kiinni tähtien asennosta ja helkkarin hyvästä tuurista. Jo varsana ori toki osoitti laadukkuutensa käyden neljässä eri varsa-arvioinnissa, napaten kolmesta ykköspalkinnon ja yhdestä kakkospalkinnon. Kolmevuotiaana Piiska myös kantakirjattiin III-palkinnolle.

Kuitenkin, Piiska oli siis liisausvarsa ja sen syntymän odottaminen oli aivan kamalaa aikaa. Pelkäsin koko ajan että jotain sattuu, eikä Kinttu ainakaan helpottanut asiaa riehumalla ihan entiseen malliin. Kun varsa sitten vihdoin syntyy, hyvä kun uskalsin kysyä Anniinalta miten synnytys sujui ja millainen varsa tuli. Kun sitten rohkaistuin, oli Anniinan vastaus seuraavanlainen: "Nojoo, kyllähän se syntyi ja tuossa se nyt koittaa pysyä jaloillaan. Tuollainen tuulenpiiskaama vinkuheinä, ihme jos siitä ikinä mitään kovin kummoisen näköistä tulee."

Niin. Siitähän Piiskan nimi sitten tuli, Tuulenpiiskaama Vinkuheinä, ihan vain koska se näytti varsana hontelolta ruipelolta, joka olisi kaatunut tuulenpuuskastakin turvalleen. Vartuttuaan orista kasvoi kyllä kaikkea muuta kuin honkkeli, itseasiassa siitä tuli varsin iso ja näyttävä, suorastaan karismaattinen ori, joka on varustettu pirullisella luonteella.

Luonnekuvaus

Jos minun pitäisi kuvailla Piiskaa yhdellä sanalla, se oli ehdottomasti omaperäinen. Orilla on niin kummallisia päähänpistoja, ettei niissä pysy tervejärkinen ihminen, hevonen tai kissa edes mukana, saati sitten että osaisi ennakoida niitä. Joinain päivinä kaikki sujuu orin kanssa mainiosti ja ilman ongelmia, mutta seuraavana päivänä voi jo riimun laittaminen tuottaa ylitsepääsemättömiä ongelmia. Ei ole kerta eikä kaksi, kun ori on unohtanut miten karsinassa käyttäydytään tai ettei ihmisen yli saa juosta, mutta kun ei sitä voi mistään huomauttaakaan, kun samantien tulee hammasta tai kavionjälki takapuoleen - tai sitten Piiska loukkaantuu niin syvästi ettei suostu tekemään enää yhtään mitään. Oikeasti, mitään, edes kävelemään.

Hoitaessa Piiska on pakko sitoa kiinni mikäli haluaa että se a) pysyy karsinassa ja b) päästää hoitajan karsinaan ja sieltä pois. Orilla on "ihastuttava" tapa uhitella karsinan ovella niin, että arempi hoitaja ei uskalla edes yrittää mennä sinne, saati sitten harjata Piiskaa, joten sillä pidetään riimua päässä 24/7 ja hoitamisen ajaksi se sidotaan karsinassakin kahdella narulla kiinni tai mieluiten hoidetaan käytävällä ketjuissa. Kiinniollessaan perusjutut sujuvat ihan hyvin, harjaamisesta ori jopa välillä nauttii, eikä kavioidenkaan putsaaminen ihan mahdotonta ole. Taluttaessa käytetään aina vähintään ketjuriimunnarua suussa, mutta mieluiten orikuolainta, sillä Piiska pyrkii yleensä rynnimään ja sinkoilemaan vähän joka suuntaan, jos sille vain tilaisuus tulee.

Ratsastaessa Piiska voi olla kuin herranenkeli tai sitten kuin suoraan kauhuelokuvasta. On aivan päivästä ja tähtien asennosta kiinni toimiiko ori vai ei. Se on koulupuolella varsin osaava, kunhan ratsastaja tietää mitä tekee eikä hätkähdä pienestä tai vähän isommastakaan pöllöilystä. Kunnollisen alkuverryttelyn jälkeen Piiska taipuu vaikka ja miten, kunhan tehtävät ovat vaihtelevia ja orin mielestä mielenkiintoisia. Samaa harjoitusta ei yleensä jaksa tehdä kuin kaksi tai kolme kertaa, sitten alkaa jo pöllöily ja hyppiminen. Protestoi liian kovia apuja jumittamalla ja potkimalla, toisinaan myös pukittelemalla. Muutoin on varsin reipas ja energinen, ennemmin pideltävä kuin patistettava kouluratsu, jolla liikettä piisaa niin että monilla kateeksi käy. Erityisesti Piiskan bravuuri on sen mahtava käynti, jossa riittää työstettävää vaikka millä mitalla.

Rataesteillä Piiska kuumuu niin jumalattomasti, että ratsastajaa hirvittää jo ennen ensimmäisenkään esteen ylitystä - puhumattakaan siitä tunteesta kun esteitä on jo ylitetty muutama. Ori menisi yli vaikka tiiliseinästä jos sellainen tulisi eteen, joten ainakaan sitä ei pidä pelätä että Piiska kieltäisi. Ehei, se hyppää vaikka lähestyisi estettä takaperin etujalat solmussa, mikä ei tietenkään aina ole kovin toivottua. Mikäli herran saa pidettyä kohtuullisen rauhallisena ja hanskassa, niin hyppääminen on jopa mukavaa, sillä Piiska kuuntelee kyllä kääntäviä apuja todella herkästi ja kääntyykiin suomenhevoseksi todella ketterästi. Ponnistusvoimaa löytyy ihan reippaasti, 110cm menee kuin vettä vaan. Enemmänkin varmaan menisi, mutta ratsastajan rohkeus kyllä loppuu kesken. Pudotuksia Piiskalle sattuu vauhtiin ja hosumiseen nähden yllättävän vähän ja yleensä nekin johtuvat ratsastajan sähläämisestä. Pyrkii varomaan jalkojaan, mutta ei muutoin ole vähissäkään määrin varovainen.

Maastossa ori on mahdottoman vauhdikas, eikä ratsastaja saa kyllä sekunniksikaan hengähdystaukoa, kun ori päättää laittaa vauhtia masiinaan. Rohkea herra kyllä on, siitä ei voi todellakaan moittia, menee sinne minne käsketään eikä hätkähdä yhtikäs mitään, vaikka joskus ehkä syytä olisikin. Yhdelläkin maastolenkillä lähes kirjaimellisesti törmäsimme hirvilehmään kahden vasan kanssa, eikä ori lotkauttanut korvaansakaan moisille. Hirvi sen sijaan ei ilahtunut ja saimmekin poistua paikalta varsin vikkelästi. Joskus ongelmia Piiskan kanssa tuottaa se, ettei ori malttaisi pysytellä käynnissä tai edes ravissa, vaan aina pitäisi päästä laukkaamaan ja mieluiten niin lujaa kuin kintuista lähtee. Piiskan kanssa pystyy kaikeksi yllätykseksi maastoilemaan myös porukassa ja ori sopeutuu kulkemaan vaikka porukan hännillä - tai keskivaiheilla tai kärjessä tai missä vain, kunhan kukaan muu ei ala haastaa riitaa sen kanssa.

Maastoesteillä vauhti sen kun kiihtyy, ellei ratsastaja pistä parastaan että saa orin pysymään ruodussa. Jälleen, hyppää mistä tahansa eikä pelkää mitään, veteenkin ryntäsi ensimmäisellä treenikerralla kuin viitapiru, eikä paljoa välittänyt vaikka kastui läpikotaisin. Vielä toistaiseksi ei ole tullut vastaan estettä jota ori olisi pelännyt tai kavahtanut, Piiska on kenttähevonen henkeen ja vereen - ja siinä sivussa koulu-, este- ja valjakkohevonen. Banketti on orin ehdoton lempieste maastoradoilla, se ilmeisen selvästi nauttii itsensä haastamisesta ja jopa vaatii sitä pysyäkseen tyytyväisenä. Joskus intoa on tosin niin paljon, että ori meinaa sotkeutua jalkoihinsa jo ennen esteitä, joten ratsastajan on syytä olla hereillä, ettei käy huonosti.

Valjakkoajossa Piiska on hauska tapaus. Se kulkee kärryjen edessä aina korvat hörössä ja innokkaasti, mutta pysyy paremmin käsissä kuin ratsastaessa. Ori on todella kestävä, joten maratonosuus on yleensä sen vahvin alue kilpailuissa ja siitä herra pitääkin kaikkien eniten. Luonnollisesti, kun saa mennä kovaa. Kouluosuudella meinaa kärsivällisyys joskus loppua kesken, mutta kun tehtävät ovat vaihtelevia niin pysyy Piiskakin kuulolla ja tekee työnsä hyvin ja kuuliaisesti. Tarkkuusosio on ehkä orin heikoin lenkki, sillä vaikka se on ketterä, se tuppaa joskus häseltämään liikaa, jolloin kartiot meinaavat lennellä pitkin poikin, puhumattakaan että niiden päällä olevat pallot pysyisivät paikallaan. Kuski saakin tehdä ihan tosissaan töitä, että homma sujuisi kuten pitääkin, eikä mitään odottamatonta satu.

Sukutaulu

isä

Ch AGH Tuulenpuuska
162cm, rt
KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I,
YLA1, SLA-I, KTK-III, VPA3
VSR jälk. A, KRJ jälk. A

ii.

Kiukun-Puuska
EVM, 163cm, prt

iii.

AER Kiukuttelija
EVM, 165cm, rt

iie.

Tuuletar
EVM, 151cm, trt

ie.

Tuulityttö
EVM, 162cm, vrt

iei.

Tuulenpoika
EVM, 158cm, prt

iee.

Tuulahdus
EVM, 161cm, trt

emä

VIR MVA Ch Koidutko Kohtalokseni
156cm, vprt,
KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I,
YLA1, SLA-I*, KTK-II
VSR jälk. C

ei.

Kenties Satuprinssi
EVM, 155cm, rt

eii.

Konnankoukku
EVM, 160cm, klm

eie.

Rinsessa Syntyessään
EVM, 150cm, prt

ee.

Kohtalotar
EVM, 158cm, vrt

eei.

Eetvartin Loisto
EVM, 158cm, rtkm

eee.

Soraliina
EVM, 156cm, prt

Sukuselvitys

Arvostan kovasti, jos Piiskan jälkikasvulla (oli kyseessä sitten ensimmäisen tai kolmannen polven jälkeläinen) käytettäisiin tätä isän puolen sukuselvitystä sivuillaan, tämän saa ihan vapaasti kopioida. Tekijänoikeuksiin voi laittaa "Ireth" tai "Viisikko" tai "AGH Tuulenpuuskan omistaja". Kiitos paljon!

Piiskan isä, AGH Tuulenpuuska on 162cm korkea, komea ja ryhdikäs rautias suomenhevosori, jolla on kilpailtu useammassa lajissa todella hyvällä menestyksellä. Se oli alunperin koulupainotteinen ja onkin sillä puolella koulutettu varsin pitkälle, jopa vaativa A -tasolle asti. Ostaessani Puuskan huomasin sillä kuitenkin olevan kykyjä myös estepuolelle ja se osoittautuikin aivan oikeaksi arvioksi, sillä ratana ori hyppää 120cm, mikä on suomenhevoselle uskomaton saavutus. Todetessani orin osaavan hypätä, lähdimme koittamaan onneamme myös kenttäkilpailuihin, eikä aikaakaan kun Puuska kilpaili kolmea lajia menestyksekkäästi. Aikani kuluksi opetin orin jossain vaiheessa myös kärryjen eteen ja hyvin pian löysin meidät valjakkokilpailuista. Ehdimme Puuskan uran aikana kokeilla myös suunnistusratsastusta ja työajoa sijoittuen muutaman kerran.
Jälkeläisiä Puuska on jättänyt reilusti yli kymmenen ja joukossa on useita todella menestyksekkäitä kilpahevosia, joita on palkittu erinäisissä laatuarvosteluissa. Periyttäjänä ori onkin ollut äärimmäisen laadukas ja se on toki huomattu: orilla on jälkeläisistään laatumaininta A VSR:n myöntämänä ja AB KRJ:n myöntämänä. Jonkin verran Puuska on periyttänyt haastavaa luonnettaan, mutta kaikki sen jälkeläiset ovat kuitenkin täysin käsiteltävissä. Suomenhevosjälkeläisten lisäksi listalta löytyy myös yksi tilastohevonen, sillä eräänä kauniina talvena Puuska ihastui arabitammaan ja se oli menoa se...

Piiskan emä Koidutko Kohtalokseni on tamma, johon olin kiinnittänyt huomiota useamman kerran kisapaikoilla kun muiden hevosteni kanssa kisoissa olin. Sen omisti vanha tuttavani Anniina N., eikä tätä parivaljakkoa voinut olla huomaamatta, niin silmiinpistävän show'n tamma yleensä laittoi pystyyn. Ja oikeastaan luonne (ja nimi!) olikin se syy miksi lopulta päädyin Kintusta varsan haluamaan, ainakin tamma oli persoonallinen. Lisäksi Kinttu on kilpaillut samoja lajeja kuin Puuska, joten voisi olettaa, että edes osa Piiskan vanhempien potentiaalista periytyisi. Rakenteellisesti tamma on myös todella hieno, se on kantakirjattu kakkospalkinnolla, mikä on tammalle aina hieno saavutus, joten läpeensä kamala Kinttu ei voi olla.
Tammalla on yhteensä viisi jälkeläistä ja näistä kolme on kantakirjattu, kaksi II-palkinnolla ja Piiska III-palkinnolla. Vaativaa luonnettaan Kinttu on periyttänyt hyvin voimakkaasti, mitään ihan helppoja sen jälkeläiset eivät ole, vaikka pääsääntöisesti toimivatkin lajissa kuin lajissa erittäin hienosti. Yksi tamman jälkeläisistä on jo ERJ-I-palkittukin.cqv2

II. Kiukun-Puuska oli taitava ja reipas kouluratsu, joka toimi myös siitosorina pitkään. Kiukku oli hyvärakenteinen ja -luonteinen ori, toisin kuin nimestä voisi päätellä, ja se pärjäsi kouluradoilla vaativalla tasolla. Se hyppäsi myös esteitä 80cm asti, mutta oli ehdottomasti enemmän kouluratsu. Tämä 163cm korkea punarautias herra oli lihaksikas ja raamikas ratsu, joka tuli toimeen kaikkien kanssa, eikä yleensä aiheuttanut mitään ongelmia. Jälkeläisiä orilla on Puuskan lisäksi useita, kaikki ovat isänsä tavoin näyttäviä hevosia, joille oikein liikkuminen tulee luonnostaan. Jonkin verran ori on periyttänyt myös isoja päämerkkejä, joista Puuska ei ikävä kyllä saanut omaa osaansa. Kiukun kasvattaja, Perttu Setälä, kuvaili oria vanhana syntyneeksi, mitä ori kieltämättä olikin, sillä jo nuorena se oli hyvin tasainen, rauhallinen ja vankkumattoman rehellinen. Jonkin verran näitä ominaisuuksiaan tämä kasvattajan ylepys myös periytti eteenpäin. Valitettavasti tämä komea ilmestys jouduttiin lopettamaan 24-vuotiaana hampaiden huonon kunnon vuoksi, sillä se ei pystynyt enää syömään juuri mitään ja alkoi laihtua. Kiukun-Puuskaa jäi kaipaamaan sen kasvattaja, omistaja sekä iso liuta jälkeläisiä omistajineen. Ori haudattiin kasvattajansa pihamaalle, omenapuun juurelle.

III. AER Kiukuttelija sai mainetta kenttäradoilta, vaikka se olikin taitavampi koulu- kuin esteratsu, mutta ori rakasti hyppäämistä. Kilpailuissa se menestyi vaativassa B:ssä ja esteillä 90cm radoilla. Se oli todella komea rautias, 165cm korkea hevonen, joka sai päät kääntymään kilpailuissa. Luonteeltaan ori oli hieman äksy, mutta kuitenkin rehti ja rehellinen suomalainen, joka oli ratsuna todella reipas. Nuorena sille oli vaikea löytää sopivaa ratsastajaa hieman haastava luonteensa vuoksi, mutta kun sopivan rämäpäinen ratsastaja viimein löytyi, aukenivat menestyksen portit. Ori edusti seuraansa useana vuonna myös arvokilpailuissa sijoittuen useamman kerran, lisäksi se oli 6-vuotiaiden laatuarvostelun kolmas. Jälkeläisiä Kiukuttelijalla on muutamia, sillä ikävä kyllä orin tiinehdyttämisprosentti oli todella huono. Kaikki orin jälkeläiset ovat kuitenkin erittäin laadukkaita ja menestyneet hienosti koulu- ja kenttäradoilla, eikä Kiukuttelija periyttänyt huonoa suvunjatkamiskykyään onneksi eteenpäin, sillä kun ori kuoli yllättäen 17-vuotiaana se lähetettiin tutkittavaksi ja siltä löytyi kivessyöpä, joka oli vaikuttanut orin kykyyn lisääntyä.

IIE. Tuuletar oli rakenteeltaan melko siro, eikä kovin korkea - vain 151cm - mutta kuitenkin hyvin kaunis. Se kilpaili kouluratsastuksessa tasolla vaativa A, esteitä se hyppäsi metrin verran, ei tosin koskaan kilpailuissa. Tummanrautias tamma sai kuusi jälkeläistä siirryttyään pois kilpakentiltä ja olikin mitä parhain emä kaikille varsoilleen, jotka kaikki päätyivät kilpailemaan joko koulu- tai esteradoilla varsin mukavalla menestyksellä. Muutenkin se oli luonteeltaan herttainen ja ystävällinen, jopa lapset pystyivät huoletta sen kanssa harrastamaan. Vanhuuden päivilläänkin se rakasti esiintymistä ja kilpailikin seurakisoissa 10-vuotiaan tytön kanssa, tuoden valtavan kasan ruusukkeita kotiin. Tuuletar lopetettiin 21-vuotiaana nivelvaivojen vuoksi, mikä oli todella kova paikka niin tamman omistajalle kuin tytölle, joka tammalla viimeisimpänä kilpaili. Kasvattaja oli onneksi jättänyt itselleen tamman viimeisen jälkeläisen, joten aivan kokonaan he eivät joutuneet tästä kauniista tammasta luopumaan.

IE. Tuulityttö oli todella kaunis vaaleanrautias yksilö, jolla oli upea ja vahva rakenne. Se oli melko kookas, 162cm, mutta siitä huolimatta erittäin kevyt ja taipuisa ratsu, joka toimi moitteetta myös kärryjen edessä. Se kilpaili monessa lajissa: koulussa helpossa A:ssa, esteillä 120cm luokissa ja valjakossakin vaativalla tasolla, menestyen kaikissa lajeissa kohtalaisesti - huippu se ei ollut missään. Luonteeltaan se oli oikein kiltti, mutta välillä todella tammamainen ja kokeileva sekä epäluuloinen, mikä takuulla vaikutti sen kilpailutuloksiin, sillä se oli omistajansa ensimmäinen hevonen. Jälkeläisiä tammalla on yhteensä seitsemän ja se onkin periyttänyt erittäin hyviä käyttöhevosen ominaisuuksia kaikille niistä. Myös tietynlainen haastavuus on periytynyt - ainakin Puuskalle - mikä joskus aiheuttaakin ongelmia... Tuulitytön kanssa kuitenkin pärjäsi, kunhan piti maalaisjärjen mukana, eikä lähtenyt mukaan tamman päähänpistoihin, muttei kuitenkaan turhasta komentanut sitä. Puuskan lisäksi yksi Tuulitytön tammajälkeläisistä on menestynyt todella hienosti useammassa lajissa, pärjäten jopa avoimissa luokissa koulussa ja esteillä. Tuulityttö kuoli sydänkohtaukseen 25-vuotiaana omassa kotitallissaan, jonka pihaan se sitten haudattiinkin.

IEI. Tuulenpoika oli myös kilpakäytössä kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa, tosin elämänsä viimeiset kymmenen vuotta se vietti tuntihevosena. Se ruunattiin melko nuorena, joten tällä 158cm korkealla punarautiaalla herralla ei ole kuin kaksi jälkeläistä. Se oli koulutettu tasolle helppo A ja 120cm, luonteeltaan Tuulenpoika oli hyvin tasainen ja rauhallinen, eikä sen kanssa ollut ikinä mitään ongelmia. Se oli lasten suosikki asuessaan ratsastuskoululla ja taitojensa puolesta aikuisten suosima kisahevonen, sillä vaikka Poku oli muuten sopeutunut mainiosti tuntihevosen elämään, se suorastaan heräsi henkiin aina kilpailuissa ja nautti saadessaan katsojien jakamattoman huomion itseensä. Tuulenpojasta on periyttäjänä vaikea sanoa mitään vain kahden jälkeläisen perusteella, mutta ainakin niitä katsoessa voisi kuvitella, että ruunalla olisi ollut jalostukseen enemmänkin annettavaa, niin laadukkaita sen jälkeläiset ovat. 24-vuotiaana lopetetti ruuna on jättänyt jälkensä monien ihmisten sydämiin ihastuttavan luonteensa ja komean ulkomuotonsa ansiosta.

IEE. Tuulahdus oli kenttäratsuna toiminut tamma, joka oli tasaisen hyvä niin koulussa kuin esteilläkin. Se oli koulutettu tasolle vaativa B ja 110cm, sijoituksia tuli kaikista kolmesta lajista runsaasti. Väriltään se oli tummanrautias ja korkeutta löytyi 161cm, muutenkin se oli varsin raamikas hevonen, joka kyllä keräsi katseita. Luonteeltaan tamma oli melko haastava, mutta kuitenkin yritteliäs ja rehellinen työmyyrä, joka kulki eteenpäin kuin juna, pelottomasti ja määrätietoisesti. Oikealla ratsastajalla se toimi kuitenkin kuin ajatus. Jälkeläisiä tamma sai kisauran päätyttyä neljä kappaletta, kaikki kauniita tammavarsoja, joista kaikki päätyivät kilpailemaan, osa menestyneemmin kuin toiset. Tuulahdus periytti vahvaa luonnettaan, kevyttä rakennettaan ja hienoa, pyörivää laukkaa. Tamma lopetettiin 23-vuotiaana sillä se sai pahan silmätulehduksen molempiin silmiinsä ja sokeutui.

EI. Kenties Satuprinssi on rautias, 155cm korkea komea suomenhevosori. Prinssi osoittautui jo nuorena poikkeuksellisen kapasiteetikkaaksi yksilöksi esteratsastuksen parissa, mutta päätyi kilpailemaan myös koulua ja kenttää omistajansa kanssa pääasiassa hyvää tulosta tehden. 14-vuotiaana ori myytiin pitkäaikaisen omistajansa sairauden vuoksi, ja se päätyi erinäisten mutkien kautta valjakkoajoa harrastavan naisen omistukseen. Prinssi kilpaili vielä usean kauden ajan noviisi-valjakkoluokissa, ennen kuin eläköityi kilpakentiltä ja siirtyi jalostuskäyttöön. Ori oli suosittu siitosori monipuolisuutensa ja hyvän luonteensa ansiosta – lopullinen jälkeläismäärä kiipesi yli seitsemänkymmenen. Nykyään 26-vuotias Prinssi viettää leppoista oloneuvoksen elämää nauttien omistajansa kanssa satunnaisista ratsastus- sekä kärryajeluista.

EII. Konnankoukku oli luonteeltaan oikea hevosen irvikuva – hampaita ruunikko näytti jokaiselle vastaantulijalle ja takaatulevat saivat lähemmän katsauksen orin takajalkojen kengitykseen. Siitä huolimatta se oli omistajalleen rakas hevonen hyvän työmoraalinsa ansiosta, ja ori kilpaili muutaman kauden sekä koulu- että esteratsastuksessa. Kisaura loppui yhdeksänvuotiaana todettuun etujalan hankosidevammaan, joka kuitenkin saatiin parannettua niin, että ori pystyi toimimaan harrastekouluratsuna. Konna ruunattiin vuoden päästä diagnoosista, mutta se oli ehtinyt astua nuorempana yhden kauden ajan ja saada kuusi jälkeläistä. Ori lopetettiin kahdeksantoistavuotiaana uusiutuneen ja huonon paranemisennusteen saaneen hankosidevamman takia. Konna oli kulomusta ja säkäkorkeutta sillä oli 160cm verran.

EIE. Rinsessa Syntyessään (prt, 150cm) sai nimensä kasvattajansa kolmevuotiaan tyttären kutsuttua vastasyntynyttä Rinsessaa ”söpöksi rintettaksi” – lapsen kuvaus jäi tallilaisten päähän ja virallistettiinkin lopulta tamman nimeksi. Rinsessasta ei varsinaisesti haluttu kilpahevosta, mutta kasvattaja huomasi tamman lennokkaat liikkeet ja hyppykyvyn kolmevuotissyksynä ratsukoulutuksen alettua. Hän myikin tamman ammattiratsuttajalle, joka muokkasi hevosestaan oikean kenttäkisojen voittajahevosen – tamman luonne oli siihen mitä mainioin, se kun halusi aina miellyttää ratsastajaansa ja teki parhaansa jokaisen suorituksen aikana. Avoimissa helpoissa luokissa kisannut Rinsessa jätti kisakentät taakseen kymmenvuotiaana, kun sen omistaja päätti astuttaa tamman. Se sai loppuelämänsä aikana vielä viisi varsaa, jotka perivät emänsä kapasiteetin erityisesti esteratsastuksessa. Tamma koki luonnollisen kuoleman omassa karsinassaan 25-vuotiaana.

EE. Kohtalotar oli 158cm korkea vaaleanrautias tamma, joka kilpaili lähes kymmenen vuoden ajan valjakkoajossa saavuttaen jopa vaikeista luokista sijoituksia. Tamman vahvuuksia olivat loistava ajettavuus ja kuuliaisuus – se todella kääntyi vaikka kolikon ympäri, jos ajuri sitä pyysi. Valjakkouran jälkeen tammalla kisattiin myös muutamissa helppo A –tason koululuokissa. ”Kontti” oli myös ulkomuodoltaan varsin kaunis, ja se kantakirjattiin kahdeksanvuotiaana hyvin rakennepistein. Kauneus ei valitettavasti ylettynyt tamman luonteeseen. Välillä Kontti saattoi toki olla mitä mukavin seuralainen, mutta 80% ajasta se halusi mieluummin aiheuttaa omistajalleen aikaisen sairaseläköitymisen milloin minkäkin älynväläyksen seurauksena. Tamma sai eläessään kolme varsaa (ottaen huomioon jokaiselle periytyneen luonteen ei ehkä olisi kannattanut), mutta kuoli synnyttäessään neljättä jälkeläistään synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin.

EEI. Eetvartin Loisto on jo 34 ikävuoteen yltänyt rautiaankimo, 158cm korkea herrasmies, joka viettää nykyään hyvin ansaittuja eläkepäiviä kasvattajansa ja ainoan omistajansa kotitallissa. Nuorena se kilpaili menestyksekkäästi este- ja kenttäratsastuksessa, saavuttaen 110cm tason rataesteillä sekä suomenhevosille avoimet helpot kenttäluokat. Hyvin sujunut kilpaura yhdessä upean ulkomuodon kanssa tekivät Loistosta halutun isäorin, ja se astui seitsemän vuoden aikana yli sata tammaa. Orin jälkeläiset perivät paitsi orin kilttiä luonnetta, myös sen hyppykapasiteettia. Moni sen jälkeläinen on tullut tunnetuksi erityisesti rataesteillä, mutta muutama yksilö on niittänyt menestystä koulussa, kentässä tai valjakkoajon parissa – löytyypä joukosta yksi ravurikin.

EEE. Soraliinalla oli säkäkorkeutta 156cm verran ja se oli väriltään kaunis punarautias. Sorron kasvattajalla oli suuret odotukset tammaa kohtaan sen vanhempien menestyksen perusteella, mutta hän joutui karvaasti pettymään tamman osoituttua melko kyvyttömäksi niin sileä- kuin estetyöskentelyssä – tammalla kun oli hyvin vaatimattomat liikkeet eikä sen estetekniikka koskaan riittänyt 60cm korkeita esteitä korkeammalle. Hän päätti kuitenkin astuttaa Sorron neljävuotiaana, ja huomattuaan ensimmäisen varsan hyvät liikkeet ja rakenteen hän jätti tamman talliinsa siitoshevoseksi. Se saikin elämänsä aikana usean kisakentillä menestyneen jälkeläisen, jotka perivät pääasiassa emänsä luonteen ja rakenteen sekä isäorien kyvyt ratsuina. Kymmenen varsaa synnyttänyt tamma lopetettiin 19-vuotiaana ähkyn seurauksena.

Isän puoli © Ireth, emän puoli © Anniina N.

Jälkeläiset

Piiska on tarjolla jalostukseen yleispainotteisille 1-polvisille suomenhevostammoille.

s. 14.03.2016 sh-t Viisikon Pakkasakka (e. Juhannuspakkanen), om. Marksman Sporthorses
s. 01.04.2016 sh-t Tiilikan Vinku-Iita (e. Mörkövaaran Sikuriini), om. Savikko -> YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KTK-II
s. 07.04.2016 sh-o Viisikon Vinkulelu (e. Hupilan Lempilapsi), om. Em. VRL-02816
s. 05.05.2016 sh-o Viisikon Tuulenraivo (e. Sadun Ilomieli), om. Viisikko -> KTK-III, SV-I

Päiväkirja

18.05.2015 (päiväkirja)

Tänään koitti se suuri päivä, kun Piiska-varsa pääsi muuttamaan luokseni. Orivarsa oli pistänyt vieroituksessa hanttiin ihan tosissaan, eikä Kinttu-emäkään ollut kovin suopeasti suhtautunut moiseen touhuun, mutta emä ja varsa saatiin kuin saatiinkin erotettua toisistaan. Piiska oli kulkenut kopissa jo monta kertaa Kintun kanssa, mutta nyt oli edessä pojan ensimmäinen pidempi matka yksin. Kaikki sujui kuitenkin yllättävän hyvin ja pitkän odotuksen jälkeen saavuimme kotipihaani. Ajoin kopin ihan tallin ovien eteen ja talutin joka suuntaan sinkoilevan pojanklopin sille varattuun karsinaan, joka oli vuorattu purulla ja heinällä ehkä hieman liioitellun hyvin. Piiska alkoikin heti tutkia paikkoja ja malttoi se hieman syödäkin, varsin ahne kun on.

Reilun tunnin päästä kävin taluttamassa taas hyvin eläväisen varsan tarhaan, jossa sitä odotti iso aktivointipallo ja monta pientä kasaa heinää, sekä tietenkin paljon puita, kiviä ja kantoja. Ori ottikin heti muutaman nopean spurtin ja tutkaili paikkoja hirveä häsläys päällä. Eihän pojalle voinut kuin nauraa, niin huvittavalta se näytti sinkoillessaan joka suuntaan samaan aikaan. Samalla tunsin myös valtavaa ylpeyttä siitä, se on kuitenkin kahden äärimmäisen laadukkaan suoritushevosen jälkeläinen, jonka harteille on kasattu valtavat odotukset - ja se on minun. Orivarsa saakin tarhailla nyt iltaan asti, huomenna se pääsee parin muun nuorukaisen kanssa isohkolle laitumelle kisailemaan ja riehumaan pariksi päiväksi ennen kuin aktiivisemmin jatkamme koulutusta.

20.06.2015 (päiväkirja)

Piiskan ajokoulutus on sujunut paremmin kuin uskalsin toivoakaan ja olemme välillä käyneet rauhallisilla maastoajeluilla nollaamassa päätämme. Tänäänkin lähdimme heti aamusella, kahdeksan aikaan, kohti Sammakkolampea, jonne matkaa on muutama kilometri tallinpihasta. Piiska käveli pitkällä ja letkeällä askeleella, katseli ympärilleen ja oli yllättävän rentona. Itsekin käytännössä puoliksi makasin kärryillä ja venyttelin hartioitani, samalla tupakkaa poltellen ja haukotellen - aamuherätykset eivät ole minulle edelleenkään helppoja, vaikka olen kymmenen vuotta noussut joka aamu viideltä.

Liki puolen tunnin kuluttua kokosin hieman ohjia ja ori olikin heti valmiina ja lähti raviin ilman pyyntöä. Hetken aikaa sainkin sitten keskustella asiasta, mutta lopulta olimme yhtä mieltä askellajista. Jonkin aikaa työstimme käyntiä enemmänkin, kunnes vihdoin annoin sille luvan siirtyä raviin. Piiska ravasikin innokkaasti ja pärski tomerasti, yrittäen välillä saada enemmän ohjaa ja lupaa mennä kovempaa.

Pian saavuimmekin lammelle, jonka rantaan pysäytin Piiskan ja annoin sen juoda. Hetken mielijohteesta irrottelin kärryt sen perästä ja annoin sen kahlailla matalikossa - ori selvästi nautti! Aika pian jouduin kuitenkin pyytämään (krhm, käskemään) Piiskan pois lammesta ja valjastamaan sen uudelleen. Lähdimme reippaalla ravilla kohti kotipihaa ja yhden pienen pätkän laukkasimmekin, minkä ansiosta Piiska olisi halunnut lähteä laukkaamaan vielä kovempaa ja jouduin aika rumastikin huomauttamaan sille ettei sellainen ole sopivaa.

Lopulta sitten pääsimme tallille takaisin ja vein orin valjastuskatokseen. Se hieman steppaili paikoillaan ja alkoi selvästi olla väsynyt. Otin siltä valjaat pois, syötin pari porkkanaa ja talutin sen suitsilla tarhaan. Portilla päästin orin irti ja se lähtikin pukkilaukkaa remuamaan pitkin poikin.

Helmimaasto 01.02.2016, kirjoittanut täytettävän tarinan pohjalta Ireth

Sää oli aurinkoinen ja leppoisa. Siitä huolimatta kaikki oli yhtä suurta katastrofia. Ellen oli luvannut että maasto olisi melko vauhdikas. Kuitenkin luulin että se ei ole kaoottinen. Sielu ei levännyt, ei laisinkaan. Siitä syyttäkäämme vain ja ainoastaan ratsuani Piiskaa.

Ärh ja murh, kyllä otti päähän. Oma ratsuni toimi kuin lapasesta lähtenyt höyryveturi avaruussukkulan moottorilla. Ajatukseni vaelsivat muun muassa siihen, miltähän Piiska maistuisi leivän päällä ja mieleni oli kovassa myllerryksessä.

Hetken jo luulin, että tilanne rauhoittuisi, mutta jestas mitä sitten tapahtuikaan. Sain niskaani hirvittävän kasan lunta ja olin varma, että jäätyisin pystyyn tai että ratsuni vähintään sinkoaisi maata kiertävälle radalle. Huh!

Pakko sanoa, että ihan tällaista maastoa en odottanut, mutta kaikessa häslingissään retki oli varsin hauska kuitenkin.

Kilpailut

KRJ, 40 sijoitusta

27.11.2015 - Helppo A - 04/40
28.11.2015 - Helppo A - 02/40
29.11.2015 - Vaativa B - 03/40
30.11.2015 - Helppo A - 01/40
01.12.2015 - Helppo A - 06/40
01.12.2015 - Vaativa B - 02/40
02.12.2015 - Vaativa B - 01/40
02.12.2015 - Vaativa B - 02/28
03.12.2015 - Helppo A - 02/40
05.12.2015 - Vaativa B - 04/40
05.12.2015 - Vaativa B - 01/28
07.12.2015 - Vaativa B - 02/28
09.12.2015 - Vaativa B - 03/30
10.12.2015 - Vaativa B - 07/50
11.12.2015 - Vaativa B - 02/30
11.12.2015 - Vaativa B - 07/50
12.12.2015 - Vaativa B - 03/30
12.12.2015 - Vaativa B - 04/30
13.12.2015 - Vaativa B - 02/30
13.12.2015 - Vaativa B - 03/30
15.12.2015 - Vaativa B - 04/30
16.12.2015 - Vaativa B - 04/30
17.12.2015 - Vaativa B - 07/50
19.12.2015 - Vaativa B - 04/50
21.12.2015 - Vaativa B - 01/30
24.12.2015 - Vaativa B - 03/30
25.12.2015 - Vaativa B - 01/50
26.12.2015 - Vaativa B - 04/50
26.12.2015 - Vaativa B - 01/30
27.12.2015 - Vaativa B - 01/50
27.12.2015 - Vaativa B - 02/30
28.12.2015 - Vaativa B - 03/30
28.12.2015 - Vaativa B - 02/30
29.12.2015 - Vaativa B - 05/30
02.01.2016 - Vaativa B - 01/30
03.01.2016 - Vaativa B - 04/30
06.01.2016 - Vaativa B - 03/30
08.01.2016 - Vaativa B - 05/30
10.01.2015 - Vaativa B - 04/30
10.01.2015 - Vaativa B - 04/30

ERJ, 42 sijoitusta, 2 cup-sijoitusta

28.11.2015 - 100 cm - 02/30
29.11.2015 - 110 cm - 04/30
01.12.2015 - 110 cm - 03/30
01.12.2015 - 110 cm - 02/29
02.12.2015 - 110 cm - 05/29
02.12.2015 - 110 cm - 01/29
03.12.2015 - 100 cm - 05/30
03.12.2015 - 110 cm - 05/29
04.12.2015 - 100 cm - 02/30
04.12.2015 - 110 cm - 03/30
05.12.2015 - 110 cm - 01/30
05.12.2015 - 110 cm - 01/29
07.12.2015 - 110 cm - 03/29
08.12.2015 - 100 cm - 02/30
08.12.2015 - 110 cm - 04/18
08.12.2015 - 110 cm - 05/29
09.12.2015 - 110 cm - 05/29
11.12.2015 - 100 cm - 02/30
12.12.2015 - 100 cm - 05/30
13.12.2015 - 100 cm - 04/30
14.12.2015 - 100 cm - 04/30
14.12.2015 - 100 cm - 01/30
15.12.2015 - 110 cm - 03/13
17.12.2015 - 100 cm - 04/30
18.12.2015 - 100 cm - 02/30
19.12.2015 - 100 cm - 04/30
22.12.2015 - 110 cm - 02/25
23.12.2015 - 110 cm - 03/30
24.12.2015 - 100 cm - 01/30
24.12.2015 - 110 cm - 02/30
25.12.2015 - 100 cm - 02/40
26.12.2015 - 110 cm - 05/30
27.12.2015 - 100 cm - 03/30
28.12.2015 - 100 cm - 02/40
29.12.2015 - 100 cm - 05/40
29.12.2015 - 110 cm - 01/30
30.12.2015 - 100 cm - 04/40
03.01.2016 - 110 cm - 05/30
06.01.2016 - 110 cm - 05/30
08.01.2016 - 110 cm - 01/30
31.01.2016 - 100 cm - 03/15, ERJ-cup, tarina
30.04.2016 - 110 cm - 17/220, ERJ-cup

KERJ, 41 sijoitusta, 1 cup-sijoitus

21.12.2015 - CIC1 - 01/30
24.12.2015 - CIC1 - 05/30
24.12.2015 - CIC1 - 03/40
25.12.2015 - CIC1 - 03/30
26.12.2015 - CIC1 - 02/30
26.12.2015 - CIC1 - 02/40
27.12.2015 - CIC1 - 03/40
29.12.2015 - CIC1 - 05/30
30.12.2015 - CIC1 - 04/30
30.12.2015 - CIC1 - 05/30
30.12.2015 - CIC1 - 02/07, KERJ-cup, tarina
31.12.2015 - CIC1 - 04/30
04.01.2016 - CIC1 - 03/30
08.01.2016 - CIC1 - 04/30
10.01.2016 - CIC1 - 01/30
12.01.2016 - CIC1 - 04/40
20.01.2016 - CIC1 - 02/30
21.01.2016 - CIC1 - 04/30
21.01.2016 - CIC1 - 05/40
22.01.2016 - CIC1 - 02/29
22.01.2016 - CIC1 - 02/40
22.01.2016 - CIC1 - 04/40
23.01.2016 - CIC1 - 04/30
23.01.2016 - CIC1 - 05/30
24.01.2016 - CIC1 - 03/30
24.01.2016 - CIC1 - 05/30
24.01.2016 - CIC1 - 03/40
25.01.2016 - CIC1 - 05/41
27.01.2016 - CIC1 - 01/30
28.01.2016 - CIC1 - 04/30
30.01.2016 - CIC1 - 01/29
03.02.2016 - CIC1 - 02/40
08.02.2016 - CIC1 - 05/30
10.02.2016 - CIC1 - 04/40
12.02.2016 - CIC1 - 01/40
15.02.2016 - CIC1 - 02/30
18.02.2016 - CIC1 - 04/30
24.02.2016 - CIC1 - 05/40
27.02.2016 - CIC1 - 01/40
29.02.2016 - CIC1 - 01/30
02.03.2016 - CIC1 - 02/30

VVJ, 40 sijoitusta

04.12.2015 - Vaativa yhdistetty - 01/40
04.12.2015 - Vaativa yhdistetty - 06/39
07.12.2015 - Vaativa yhdistetty - 05/40
07.12.2015 - Vaativa yhdistetty - 01/39
08.12.2015 - Vaativa yhdistetty - 05/39
13.12.2015 - Vaativa yhdistetty - 05/30
16.12.2015 - Vaativa yhdistetty - 01/30
18.12.2015 - Vaativa yhdistetty - 04/30
19.12.2015 - Vaativa yhdistetty - 02/30
22.12.2015 - Vaativa yhdistetty - 03/40
22.12.2015 - Vaativa yhdistetty - 02/30
27.12.2015 - Vaativa yhdistetty - 03/30
29.12.2015 - Vaativa yhdistetty - 04/30
03.01.2016 - Vaativa yhdistetty - 02/30
05.01.2016 - Vaativa yhdistetty - 05/30
09.01.2016 - Vaativa yhdistetty - 02/28
14.01.2016 - Vaativa yhdistetty - 05/30
17.01.2016 - Vaativa yhdistetty - 02/30
18.01.2016 - Vaativa yhdistetty - 03/30
19.01.2016 - Vaativa yhdistetty - 01/30
21.01.2016 - Vaativa yhdistetty - 03/30
21.01.2016 - Vaativa yhdistetty - 01/40
21.01.2016 - Vaativa yhdistetty - 03/23
21.01.2016 - Vaativa yhdistetty - 05/30
22.01.2016 - Vaativa yhdistetty - 01/30
23.01.2016 - Vaativa yhdistetty - 05/30
25.01.2016 - Vaativa yhdistetty - 01/23
28.01.2016 - Vaativa yhdistetty - 04/30
03.02.2016 - Vaativa yhdistetty - 02/14
03.02.2016 - Vaativa yhdistetty - 03/40
04.02.2016 - Vaativa yhdistetty - 05/40
06.02.2016 - Vaativa yhdistetty - 04/40
09.02.2016 - Vaativa yhdistetty - 04/40
10.02.2016 - Vaativa yhdistetty - 03/40
17.02.2016 - Vaativa yhdistetty - 05/40
20.02.2016 - Vaativa yhdistetty - 01/40
22.02.2016 - Vaativa yhdistetty - 03/30
24.02.2016 - Vaativa yhdistetty - 05/30
02.03.2016 - Vaativa yhdistetty - 06/40
03.03.2016 - Vaativa yhdistetty - 06/40
30.06.2016 - Vaativa yhdistetty - 05/08, VVJ-cup, tarina

VSR-cup, 5 sijoitusta

31.03.2016 - koulu - Helppo A - 02/97, VSR-cup
31.03.2016 - koulu - Vaativa B - 07/71, VSR-cup
31.07.2016 - valjakko - Vaativa yhdistetty - 02/21, VSR-cup
31.12.2016 - este - 110 cm - 08/80, VSR-cup
31.01.2017 - valjakko - Vaativa yhdistetty - 03/22, VSR-cup

Villit, 32 sijoitusta (ei näyttelyt)

01.02.2016 - koulu - Helppo D - 02/15
20.02.2016 - koulu - Helppo A - 03/21
20.02.2016 - koulu - Vaativa B - 02/15
27.02.2016 - koulu - Helppo B - 01/09
15.04.2016 - koulu - Vaativa B - 04/12
02.07.2016 - koulu - Helppo A - 03/13
02.07.2016 - koulu - Helppo A - 03/13
04.07.2016 - koulu - Helppo A - 01/13
05.07.2016 - koulu - Helppo A - 02/13
13.07.2016 - koulu - Helppo A - 01/16
14.07.2016 - koulu - Helppo A - 03/16
16.07.2016 - koulu - Helppo A - 01/29
16.07.2016 - koulu - Helppo A - 01/17
16.07.2016 - koulu - Helppo A - 04/16
18.07.2016 - koulu - Helppo A - 03/16
24.07.2016 - koulu - Vaativa B - 02/11
24.07.2016 - koulu - Vaativa B - 02/11
20.08.2016 - koulu - Helppo A - 03/30
31.08.2016 - koulu - Helppo A - 03/12
25.01.2017 - koulu - Vaativa B - 01/21
12.02.2017 - koulu - Helppo A - 02/18

30.06.2016 - este - 80 cm - 05/30
03.07.2016 - este - 110 cm - 01/10
20.07.2016 - este - 110 cm - 01/16
21.07.2016 - este - 110 cm - 04/16
27.08.2016 - este - 90 cm - 01/14
20.01.2017 - este - 100 cm - 03/19
28.01.2017 - este - 110 cm - 01/13

19.07.2016 - naistensatula - Vaativa B - 01/05
27.07.2016 - hypytys - 100 cm - 01/03
29.07.2016 - naistensatula - 110 cm - 01/04
29.01.2017 - maastoeste - 110 cm - 03/12

01.02.2016 - näyttelyt - Suomenhevoset - 01/04

NJ

VSN, 1x Ridden RCH (10p)

08.08.2016 - Március - t: Spookiness - Ridden RCH
(4-4-2,5-4-3,5= 18p)

Tarinakilpailut

30.12.2015 KERJ-cup, CIC1, sijoitus 02/07

Tehtävänanto: Koulurata on suoritettu ja valmistaudut tulevaan maasto-osuuteen. Millä saat itsesi skarpattua parhaaseen suoritukseen? Kerro oma valmistautumisrituaalisi lyhyehköllä tekstillä.

Valmistautumisrituaalini? Ei sellaisia olekaan! Ravaan hermostuneena ympäriinsä, viivyn liikaa tupakkapaikalla, tiuskin kisahoitajille ja ramppaan vessassa minkä tupakoimiseltani ehdin. Tästä syystä olen yleensä ihan liian myöhässä verryttelyssä, joten kiire ja paniikki jatkuu vielä sielläkin, mikä tietenkin vaikuttaa hevoseen, mikä vaikuttaa minuun ja ja ja. Olen siis yleensä aivan hermoraunio mennessäni maasto-osuudelle, eikä asiaa auta se, etten oikeasti ole mikään kenttäratsastaja, mutta kun hevonen on niin lahjakas... niin halutessaan...

31.01.2016 ERJ-cup, 100cm, sijoitus 03/15

Tehtävänanto: Joulu ja uusivuosi meni ja samalla sinä ja ratsusi lomailitte. Mutta miten meni ensimmäiset kisat loman jälkeen? Oliko kaikki ok? Takkusiko joku vai menikö kaikki ihan miten sattuu? Kirjoita väh. 100 sanainen tarina joko sinun tai ratsusi näkökulmasta.

"Piiska prkl!" kajahti kisapaikalla sillä sekunnilla kun sain rekan parkkeerattua. Ori aloitti ihan hillittömän esityksen: se potki laitoja, reuhtoi päätään ja kiljui sellaista raivostuttavaa orikiljuntaa, jonka ansiosta hevosen omistaminen metwurstin muodossa alkaa vaikuttaa vähän liian houkuttelevalta. Kyllähän se sitten lopetti kun kuuli karjaisuni, mutta sain kyllä niin pahoja katseita selkääni, että vtutuskäyräni nousi pilviin jo ennen kuin ehdin ottaa hevosta edes ulos.

Se hyvä puoli Piiskassa on, että se toimii aina hyvin ennalta-arvattavasti: se on aina uusissa paikoissa hyvin arvaamaton. Olin siis varautunut muun muassa järkyttävään syöksyyn, pukitteluun, keulimiseen ja karkausyrityksiin, joten luonnollisesti olin suitsittamassa oria kopissa, kun ongelmaksi muodostui se, ettei orilla ollut aikomustakaan ottaa kuolaimia suuhunsa. "Mitä helkkaria täällä tapahtuu..." mutisin itsekseni ja huijasin oria leivänpalan avulla. Tällaiseen ongelmaan en olekaan ennen törmännyt Piiskan kanssa.

Saatuani orin pois kopista se yllätti minut taas - pitkästä aikaa positiivisesti. Se ei nimittäin riehunut yhtään. Yhtään. Se käveli vierelläni nätisti. Se ei edes koittanut potkaista! Olin ihan puulla päähän lyöty ja aloinkin varustaa Piiskaa vähän hämilläni, odottaen koko ajan jotain täysin käsittämätöntä. Mutta ei, sain laittaa satulan ja suojat ihan normaalisti ja sain kivuttua selkäänkin ilman ongelmia. Verryttelykin sujui kuin ajatus, ori kuunteli minua tarkasti, hyppäsi verkkaesteet hienosti eikä edes tuntunut miettivän muiden orien lahtaamista.

Kisaradalle lähdinkin sitten todella hyvällä tuulella, ajatellen: "Tästä saattaa tulla yksi meidän parhaista suorituksista." Se olikin sitten viimeinen asia minkä muistan koko kisoista. Sairaalassa kuulin, että juuri ennen lähtövihellystä Piiska oli tuumannut että ihan paskaa tällainen ja heittänyt minut päin ensimmäistä estettä niin, että puomit vain lentelivät kaikkiin ilmansuuntiin. Että sellaiset kisat.

30.06.2016 VVJ-cup, Vaativa yhdistetty, sijoitus 05/08

Tehtävänanto: Kerro kilpailusuorituksestasi muutamalla lauseella käyttäen vain hevosesi nimen ensimmäisellä kirjaimella alkavia sanoja. Parivaljakolla osallistuessa valitse toisen hevosen nimen alkukirjain. Tuomarointiperusteena hauskuus, sujuvuus ja kekseliäisyys.

Turhan tarkkaan tarkkuuskokeeseen tyssäsi tämä touhu. Tyydyimme taas tällaiseen tulokseen, tuttua tällaisille toheloille. Toistaiseksi tiedän tietenkin treenauksen tehoavan.

Valmennukset

Kouluvalmennus 25.8.2015, perusasiat, valmentajana Reinar Ynninen (evm), kirjoittanut omistaja

Minun ja Piiskan ensimmäinen kouluvalmennus oli naapuritallin Reinarin pitämä ja keskityimme vain hakemaan orille tasapainoa ratsastajan kanssa ja myös suoruutta, sillä Piiska on kehittänyt hyvin raivostuttavan tavan puskea sisälle kaarteissa. Aloitimme pitkähköllä käyntiverryttelyllä, jossa haimme erityisesti rentoutta ja joustavuutta liikkeisiin. Tämä tulikin tarpeeseen, sillä aluksi ori oli kireä kuin viulunkieli eikä olisi millään malttanut venyttää askeltaan. Kun nuorukainen oli saatu käynnissä vastaanottavaiseksi oli aika siirtyä raviin. Ravissa Piiska rentoutuikin nopeammin ja jo tässä vaiheessa se alkoi tuntua suoremmalta kuin aiemmin.

Verryttelyn jälkeen siirryimme käynnissä isolle keskiympyrälle Reinarin ohjeen mukaisesti ja tarkoitus oli asettaa oria ulospäin. Aluksi se alkoi vain puskea sisälle pohkeen läpi, mutta kun suoristin sen uudelleen ja lähdin maltillisemmin asettamaan ulos, ei se enää tunkenutkaan ympyrän sisäpuolelle. Olin itse siis ilmeisesti ollut liian kiireinen ja unohtanut, ettei Piiska todellakaan ole vielä mikään valmis ratsu vaan aivan koulutusvaiheessa vasta. Loppuvalmennus sujuikin sitten jo paljon paremmin ja Piiskakin pysyi hyvällä tuulella (lähes) koko ajan. Laukkaa emme ottaneet lainkaan, sillä sitä on työstetty vasta suoralla uralla lyhyitä pätkiä. Sovimme Reinarin kanssa uuden valmennuksen muutaman viikon päähän, silloin keskitymme siirtymisiin.

Estevalmennus 27.12.2015, 110cm, valmentajana Ginevra VRL-11040

Pidän tänään estevalmennuksen Piiskalle ja Irethille. Ratsukko on jo suorittanut itsenäiset alkuverryttelyt, kun tulen kentälle. Olen rakentanut kentälle radan jonka estekorkeus on satakymmenen senttiä. Kerron Irethille missä järjestyksessä esteet ratsastetaan ja mihin radalla tulee kiinnittää huomiota. Rata vaatii tarkkuutta tempon ja käännösten kanssa, joten hevosen tulee olla lapasessa. Laitan Irethin hyppäämään ensin yksittäisiä esteitä. Piiska innostuu touhusta ja näyttää siltä, että ratsastajalla on vaikeuksia pysyä selässä. Kehoitan Irethiä kääntämään voltille aina, kun Piiska alkaa ryntäillä ja kiihdytellä. Ireth tekee kuten neuvon ja pikkuhiljaa ori alkaa kuunnella ratsastajaansa, jolloin esteet ylittyvät turvallisemmin.

Päästän ratsukon radalle ja katson sivusta heidän menoaan. Kiellän Irethiä jäämästä roikkumaan ohjaan, muistutan häntä myötäämisestä ja hyppyyn mukautumisesta, kun muutaman kerran tulee tiputuksia huonosta hypystä. Loput hypyt sujuvat paremmin, kun ratsastaja on rennommin selässä. Piiskan vauhti on välillä vaarallisen kova ja ori vaikuttaa tekevän ihan omat ratkaisunsa joten muistutan Irethiä niistä volteista. Pikkuhiljaa ori alkaakin taipua kuuntelemaan ratsastajaansa ja rauhoittumaankin kunnolla. Sanonkin Irethille, että aina, kun vahti alkaa hirvittää itseä, tekee voltin ja rauhoittaa hevosta. Myös ratsastajan tulee pysyä rauhallisena ja määrätietoisena. Päästän ratsukon kävelemään loppukäyntejä ja summaan samalla Irethille ratsukon vahvuuksia ja kehitysalueita, sekä heitän pari kotiharjoitusta, joilla ratsukko voi työstää heikkouksiaan.

Kouluvalmennus 17.07.2016, Vaativa B, valmentajana Michal Beaumont

Tehtävänanto: Olet juuri parkkeerannut Bromfieldin pihaan ja olet alkamassa ottaa ratsuasi ulos trailerista. Päässäsi herää ajatus "tämä oli huono idea" jo ennen kuin hevosesi kaviot ovat osuneet pihan kivetykseen. Mikä sai ajatuksen heräämään? Kerro lyhyesti ilmoittautumisesi yhteydessä.

Suoritus: "Tämä oli huono ajatus!" parahdin kun avasin trailerin sivuoven ja tuijotin ratsuni takakavioita - se oli hajottanut riimunsa ja päättänyt kääntyä ympäri, huitoen takajalkojaan jokaiseen ilmansuuntaan. Luvassa olisi siis kärttyinen ratsu...

Kommentit: Oikea perisuomalainen ilmestys ranskalaisissa maisemissa – oli ajatus, joka tästä kaksikosta tuli ensimmäisenä mieleen. Piiska todisti ennakkoluuloni katujyrän lailla eteenpäin puskevista suomenhevosista vääriksi jo alkuverryttelyn aikana. Se lähti kantamaan itseään komeasti jo alkuverryttelyiden aikana ja kulki kevyesti kuolaimella, kun siirryimme laukkatyöskentelyn pariin. Ireth oli koko valmennuksen ajan johdonmukainen ja jämäkkä avuissaan ja lisäili tehtävien väliin välillä oma-aloitteisesti omia kuvioitaan ratsunsa pään vaivaksi. Työstimme laukan rytmiä ympyrällä hiukan pidempään ennen kuin Piiska hetkellisestä kuumumisesta keräämänsä höyryt puhkuttua pihalle ja liikkeestä tuli taas hallittua. Irethillä oli kuitenkin vielä paljon hevosessa pidättelemistä, kun siirryimme sulkutaivutuksiin pituushalkaisijalle. Tarpeeksi rauhallinen tahti löytyi lopulta ja suomalaisratsukko oli miellyttävää katseltavaa kaikessa Elovenamaisessa komeudessaan.