Murhayön Kirkastus

Kyseessä on virtuaalihevonen

© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Nimi Murhayön Kirkastus "Kirko"
Rotu suomenhevonen
Sukupuoli ori
Väri tummanruunikko
Säkäkorkeus 162cm
Syntymäpäivä 13.02.2012 (3v 28.12.12)
Ikä 19 vuotta (13.3.17)
Rekisterinumero VH16-018-0456
Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko
Kasvattaja Salla Siltala, Suomi (EVM)
Maahantuoja/ex-omistaja Norpatar VRL-09562
Koulutus ko. VaB, re. 120cm / CIC1
Painotus yleispainotus
Saavutukset YLA2, SLA-II, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-II, KTK-III, Gold Prize


© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Saavutukset

SLA-II -palkinto kesäkuun tilaisuudessa 20.06.2016, pistein 86p. Pistejakauma:
Rakenne 13 [4-3-3-3] (20), luonne 21 (25), suku 20 (25), kilpailut 20 (20+5), muu 12 (20).
- Hyvät tyypit ja leimat, paksu, leveästi liittynyt kaula, loiva lapa. Pyöreä, tiivis runko, pitkä lautanen. Pintelit vaikeuttavat arvostelua, lyhyehköt vuohiset, muuten hyvät jalat.

YLA2 -palkinto kesäkuun tilaisuudessa 25.06.2016, pistein 92p. Pistejakauma:
Tekstipisteet [luonne+muut] 33 [15+18] (40[20+20]), jalostuspisteet 23 [17+6] (33 [21+12]), kisapisteet 17 (22), rakenne 15 (20), lisäpisteet 4 (10).

KRJ-II -palkinto heinäkuun tilaisuudessa 15.07.2016, pistein 93,5p. Pistejakauma:
Rakenne 7 (10), kilpailut 40 (40+), suku 17 (20+5), jälkeläiset 14,5 (20+5), lisäpisteet 15 (15).

ERJ-I -palkinto elokuun tilaisuudessa 31.08.2016, pistein 102,5p. Pistejakauma:
Rakenne 7,5 (10), kilpailut 40 (40+), suku 20 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).

VSR:n Jälkeläisluokka C myönnetty 02.01.2016

KERJ-II -palkinto helmikuun tilaisuudessa 25.02.2017 pistein 98p.
Rakenne 6 (10), kilpailut 40 (40+), suku 17 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).


Gold Prize -palkittu maaliskuun Virtual Riding Horses Assessment -tilaisuudessa 01.03.2017.
6½+9½+9+8+6½+9½+6½+10+9½ = 83,333 % / Gold Prize

KTK-III -palkinto maaliskuun erikoistilaisuudessa 15.03.2016.
17 + 17 + 15 + 16 = 65p. KTK-III

Historia

Tumma ja tulinen suomenhevonen on aina ollut minun haaveeni. No nyt sain tumman, mutta kylläkin aika leppoisan orin. Myynti-ilmoituksessa kerrottiin orin olevan aivan liian haastava kasvattajalleen ja hänen ratsuttajilleen. Kyseessä oli pienkasvattaja, jolla oli kaksi kilparatsastajaa töissä, mutta he olivat vain helppo A tasoisia ja tottuneet ratsastamaan vain koulutetuilla hevosilla. Kirkolle oli opetettu vain satula ja suitset sekä juoksutus. Tämäkin oli opetettu sinne päin, sillä ori sai selkeästi itse määrätä mitä tekee. No, minä pidän haasteista ja ori muutti meille. Kahden viikon työskentelyn jälkeen nousin kyytiin ja sitä ratsastettiin kuukausi ja sitten mentiinkin jo ekoihin kisoihin, jotka olivat melkein katastrofi, mutta pikku vikoja. Seuraavat menivät jo hyvin.

Noin kertoi Kirkosta sen pitkäaikainen omistaja, Norpatar, jonka ansiosta Kirko on nyt pitkälle koulutettu ja hyvätapainen herrasmies. Ainakin kotioloissa. Norpattaren miettiessä orista luopumista, huomasin myynti-ilmoituksen ja laitoin välittömästi sähköpostia: näin hienoa tilaisuutta ei vain voinut jättää käyttämättä! Onhan Kirko kuitenkin täysin erisukuinen muiden hevosteni kanssa, se on osoittanut laatunsa käyttöhevosena, mutta sillä ei ollut vielä paljoa jälkeläisiä. Hirvittävän pitkiltä tuntuneiden kolmen päivän kuluttua orin myyjä sitten ilmoitti, että Kirko voisi muuttaa meille. Minä kirjaimellisesti hypin ilosta ja aloin valmistella orille omaa karsinaa.

Luonnekuvaus

Kirko on nykyään oikea herrasmies kun kyseessä on tuttu hoitaja. Tallimestarit lellivät oria ja vaalivat sen harjaa. Kirkoa ei nykyään tarhata sellaiseen tarhaan, missä pääsee portille hinkkaamaan harjansa irti, niin kuin teki kerran ennen tärkeitä näyttelyjä (siitä tuo kuva). Kirkolla ei myöskään käytetä kaulakappaleellista loimea, ellei ole aivan pakko. Hoitajat saavat nauttia orin hyvästä käytöksestä tallissa, mutta hieman kärsiä orimaisista elkeistä ulkona liikkuessa. Kirkoa talutetaan aina ketjunarulla tai vaihtoehtoisesti orikuolaimella. Käytävällä ori seisoo hiiren hiljaa vaikka mitä tapahtuisi. Leveällä käytävällä voi taluttaa toisen orin tai ruunan ohitse ilman minkään laista äännähdystä. Tammoille saattaa jopa hieman hörähtää, mutta pysyy paikallaan, kun hoitaja komentaa. Varustaessa ei ole muuta ongelmaa, muuta kuin orin herkkä vatsa, eli inhoaa satulavyön kiristämistä ja ylipäätään kaikki mitä mahan alla tapahtuu.

Ratsuna Kirko on aluksi aavistuksen tahmea ja meinaa painua etupainoiseksi. Kuitenkin kun ratsastaja on hereillä ja riittävän osaava, niin Kirko nousee helposti kuolainlinjalle ja saa itsensä tuntumaan sekä näyttämään höyhenen kevyeltä. Orin rakenne on aavistuksen raskas, joten ei jaksa kantaa itseään kerralla oikein kuin noin puoli tuntia ja tarvitsee huilin, eli kilpailu verryttely täytyy ajoittaa hyvin, että ori ehtii huilata ennen suoritustaan. Ori on kuuliainen ja muutenkin herkkä avuille. Kotitreenissä ei edes tarvitsisi kannuksia, mutta kun ei niistä ole mitään haittaakaan, niin niiden käyttö on täysin sallittua. Kangilla ratsastaessa ori on ihanan tomera. Muutaman kerran on vain ruvennut pomppimaan villinä, kun on tultu kankien kanssa maneesiin. Ne on ainoita kertoja, kun Kirko on keulinut kunnolla ja tämä suorastaan järkytti valmentajan sekä hoitajan. Esteillä ja puomeilla muuttuu aavistuksen vahvaksi, joten pikkuesteillä käytetään rollereita, mutta kun esteet nousee, tulee olympiat tai belhamit kahdella ohjalla tai deltalla, riippuen ratsastajasta. Hyppää siis hyvin innoissaan ja vauhdikkaasti. Kirkon hyppy on hyvä kaaren puolesta, mutta kun vauhti ja kierrokset kasvaa, niin tekniikka kärsii. Tämä on meidän suurin ongelma ja aiheuttaa pudotukset esteradoilla. Kirko ei kiellä juuri koskaan, mutta jos kieltää, niin siellä ei sitten helpolla pysy. Maastossa saman lainen kuin esteillä. Orin kanssa onnistuu kyllä rauhalliset maastoretket, mutta mieluiten se baanattaa täysiä ilman huolen häivää. Maastoesteillä ei varmasti ylitä enimmäisaikaa, mutta tarkkuuden kanssa saa ratsastaja olla varma. Ori ei edelleenkään kiellä helposti, mutta saattaa kaatua kun sählää tai hypätä ohi esteen.

Lastattaessa Kirkon kanssa saattaa tarvita hiukan liinan tukea, mutta yleensä ori kävelee suoraan sillalle ja sisään. Suomenhevosen juntti luonne tulee esiin, jos pitää kiireellä lastata tai jos ori on hikinen. Tällöin ori alkaa jäkittämään ja kiskomaan lastaajaa poispäin sillalta. Jos ori ottaa juntti asenteen, kannattaa kokeilla suostuttelua tai sitten suosiolla pyytää miehet apuun. Kerran kilpailuista Kirkoa lastattiin puoli tuntia kuuden miehen ja neljän naisen avustuksella. Kun orin saa kyytiin, niin matkustaa mielellään.

© ex-omistaja Norpatar VRL-09562

Sukutaulu

isä

Murhattu Hukka
EVM, 156cm, trn

ii.

Pikku-Pauli
EVM, 160cm, rn

iii.

Perttunen
EVM, 162cm, trn

iie.

Pauliinan Pamppu
EVM, 155cm, vrt

ie.

Suden Hilkka
EVM, 149cm, klm

iei.

Susihukka
EVM, 152cm, klm

iee.

Hillevi-Hilkka
EVM, 155cm, prt

emä

Kristallin Kirkas
EVM, 164cm, rt

ei.

Kirkastettu
EVM, 160cm, rt

eii.

Kirottu
EVM, 167cm, trn

eie.

Kirkas Säde
EVM, 154cm, vrt

ee.

Kristalli Tähti
EVM, 154cm, rtkm

eei.

Tuikku
EVM, 152cm, rtkm

eee.

Tähen Kristalli
EVM, 154cm, rt

Sukuselvitys

I. Murhattu Hukka, 156 cm korkea tummanruunikko suomenhevosori kilpaili pitkän uran esteratsastuksen parissa. Hukkana tai Pikku-Hukkana kotioloissa tunnettu ori on äärimmäisen lempeä tapaus. Murhattu Hukka lopetti kilpailu-uransa 14-vuotiaana ja siirtyi pienemmälle tallille tekemään opetushevosen töitä. Ori on edelleen täysissä ruumiin ja sielun voimissaan. Kesäisin tämä melko suosittu jalostusori muuttaa Rautakukon-oriasemalle astumaan tammoja. Jonkin verran tekee luonnonastutuksia, mutta lähinnä siirtovarsoja. Tähän mennessä on syntynyt 16 varsaa, joista yllättävän suuri osa on mustajouhisia, siis ruunikoita tai mustia. Kilpailu-urallaan Hukka tunnettiin vauhdikkaista radoistaan ja äärimmäisen tarkasta hyppytyylistään, mutta myös ilkikurisista pukeista ja vauhdikkaista kielloista. Onnistuessaan Hukka oli aivan lyömätön uusinnoissa, mikä yleensä yllätti kilpakumppanit, sillä ori on rakenteeltaan melko raskaanpuoleinen, samoin kuin iso osa sen jälkikasvusta.

II. Pikku-Pauli, 160cm korkea ruunikko läsipää suomenhevosori laukkailee jo vihreämmillä laitumilla. Paulina tunnettu ori teki mukavan uran kenttä- ja esteratsuna. Se oli äärettömän rohkea kenttäradoilla ja omasi mielettömän hyvän hypyn. Paulin ravi oli ehkä hiukan puutteellinen, joten kouluradoilla ratsastaja joutui aina kovan paikan eteen, että sai orista irti parhaan mahdollisen suorituksen. Pauli lopetti kilpailemisen 16-vuotiaana ja sai vain yhden varsakatraan, sillä se jouduttiin lopettamaan pahan ähkyn vuoksi. Paulille syntyi neljä varsaa, joista vain yksi oli ori, eli Murhattu Hukka. Pienen otannan perusteella Pauli periytti vahvasti ruunikkoa väriä, massiivista rakennetta ja hyvää, rullaavaa laukkaa.

III. Perttunen, 162cm korkea tummanruunikko lähes musta piirtopäinen ori on ravihevosen suvusta ja sen oli tarkoitus alun perin itsekin kilpailla raveissa. Oria yritettiin valmentaa ravuriksi, mutta sen pää ei kestänyt kilpailutilanteessa painetta ja se rikkoi jokaisessa lähdössään laukalle vähintään kerran. Pertuksi kutsuttu ori lähetettiin ammattiratsuttajalle, joka sai orista kuoriutumaan mielettömän kenttäratsun. Ravitaustan ansiosta sillä oli todella hyvä pohjakunto, joten valmistautuminen kilpailuihin oli nopeaa. Perttu oli nopea oppimaan ja pääsikin melko nopeasti valmennusrinkiin ja sitä kautta aloitteli kilpailut. Perttu eleli vanhat päivät hyvässä kunnossa ja eli jopa 29-vuotiaaksi onnelliseksi papaksi. Pertulla on 49 varsaa, joista 10 on ravitammoista ja onnistuneet radoilla paremmin kuin isänsä.
IIE. Pauliinan Pamppu, 155cm korkea vaalean rautias kouluratojen kuningatar. Valtavan liikekapasiteetin omaava pikku tamma valloitti kaikki Suomen kouluradat ja kävi Ruotsin puolellakin kilpailemassa helpoissa luokissa. Paukuksi kutsuttu tamma oli perusluonteeltaan virkeä, mutta hyvin kuuliainen ja ihmisrakas. Paukku kiintyi omistajiinsa helposti ja poti koti-ikävää kun se myytiin. Paukku oli elämänsä aikana vain kolmella omistajalla tai oikeastaan kahdella, kasvattajallaan ja ratsastajallaan. Vanhuuden päiviksi Paukku muutti takaisin kasvattajansa talliin, jossa kasvatustoimintaa jatkoi kasvattajan tytär, joka oli Paukun varsa-aikoina opiskelemassa ja koulutti Paukun ratsun tavoille. Paukulla on 7 varsaa.

IE. Suden Hilkka, 149cm korkea suomenhevostamma, teki nuorena mainion uran kouluhevosena. Hilmana tunnettu tamma omasi kolme upeaa puhdasta askellajia, joilla se hurmasi kaikki koulutuomarit. Hilma ei ollut mikään onneton estehevosena, vaan hyppäsi hyvin ja varmasti aina kasikympin ratoihin asti, mutta ponnistusvoima ei isommille esteillä riittänyt. Hilman kasvattaja omistaa ratsastuskoulun, jossa tamma on melkein aina työskennellyt, kisaten tuntilaisten kanssa seura- ja aluetasolla mukavalla menestyksellä vanhemmiten. Hilma on nyt 19-vuotias ja käy edelleen lasten tunneilla ja joskus vielä hyppää. Hilmalla on kolme varsaa ja neljäs on tuloillaan. Tamman simppeli luonne on periytynyt eteenpäin melko vaihtelevasti, mutta sille onkin käytetty varsin luonteikkaita oreja, sillä on ajateltu, että tamman hyvä luonne tasoittaisi sitten varsojakin.

IEI. Susihukka, 152cm korkea sirorakenteinen ori hurmasi kilpailupaikoilla rennolla asenteella ja positiivisella suhtautuminen kovaankin hälinään. Ori on sittemmin siirtynyt jo vihreämmille laitumille, mutta eli hyvän ja pitkän elämän ja vietti vanhuuden päivät lapsuuden kodissaan astumalla omia tammoja ja ulkopuolisia. Hukka oli tarjolla jalostukseen vain kolmena kesänä ja se astuikin yhteensä 60 tammaa ja eläviä varsoja syntyi 55, joista 1 varsa menehtyi ensimmäisenä ikävuotenaan karattuaan ja jäätyään piikkilangan uhriksi.
IEE. Hillevi-Hilkka, Hilkaksi kutsuttu 155 cm korkea punarautias piirtopäinen suomiputti on toiminut lähes kokoikänsä ratsastuskoulun hevosena. Vaikka Hilkka tosiaan on ollut ratsastuskoululla alkeisratsuna ja vaellushevosena, niin se osallistui kokeneemmilla ratsastajilla jopa aluetason kilpailuihin. Yllättävän ryhdikäs ratsastuskoulun kehää kiertäväksi suomenhevoseksi, joka kuitenkin jolkotteli lähes päivittäin alkeistunneilla nenä maassa. Hilkka sai eläkepäivillään kolme varsaa, joista kaksi toimii ratsastuskoululla äitinsä jalanjäljissä. Hilkka siirtyi vihreille laitumille 3.1.2013 hammasvaivojen vuoksi.

E. Kristallin Kirkas, 164cm korkea liinaharjainen suomenhevostamma kilpaili esteratsastuksessa aina 11-vuotiaaksi asti ihan menestyneesti. Kikkana tunnettu tamma kilpailisi vieläkin, mutta jäi mammalomalle ratsastajansa luokkaannuttua auto-onnettomuudessa. Kikka palaili mammaloman jälkeen takaisin kilpakentille kouluratojen ja parin omistajan vaihdoksen kautta. Tamma kilpailee nykyäänkin vielä samoissa luokissa kuin poikansakin este- ja kenttäratsastuksen parissa, menestyen melko vaihtelevasti. Vaikka tamma on periaatteessa hyväluonteinen, se on melko tuulella käyvä, joten mielialat vaikuttavat paljon kisasuorituksiin. Kikan kanssa on suunniteltu, että se jäisi pikkuhiljaa kokonaan pois kilparadoilta ja siirtyisi siitostamman virkaan. Kikan omistaja on ollut hyvin avulias Kirkon koulutuksen kanssa.

EI. Kirkastettu, 160cm korkea rautias suomenhevosori, on lopettanut kilpailu-uransa kenttäratsastuksen parissa. Ori kilpaili hetken esteillä, mutta terveydellisistä syistä jätti hyppäämisen kokonaan. Vanhemmalla iällä orille harmittavaa kyllä puhkesi kesäihottuma, mikä laski luonnollisesti sen suosiota siitosorina. Tosin ennen taudin puhkeamista se ehti astua kolmena kautena Sudenpennun-oriasemalla Lappeenrannassa ja Terolla onkin 29 jälkeläistä. Luonteeltaan ori on kilpahevonen henkeen ja vereen: se ei luovuta helposti, vaan tekee reippaasti mitä pyydetään ja oikeastaan vähän enemmänkin. Tätä ominaisuutta se onkin periyttänyt jälkeläisilleen.

EII. Kirottu, 167cm korkea tummanruunikon orin ensimmäiset vuodet olivat vaikeita. Varsana orilla oli paljon suolisto-ongelmia. Se kärsi pahasta varsa-ajan ripulista ja oli reilun viikon klinikka hoidossa. Kasvaminen oli melko nopeaa ja nivelet eivät pysyneet vauhdissa mukana. Takapolvien kanssa oli vaikeuksia 5-vuotiaaksi asti, kunnes löydettiin oikea treeni menetelmä orille. Kun Kirottu pääsi 6-vuotiaana ensimmäisiin kisoihin, niin siitä se sitten alkoi. Kenttähevosen uraa uurtanut ori pärjäsi kaikissa kolmessa lajissa. Se kilpaili myös koulua ja esteitä ja pärjäsi kouluhevostenluokissakin. Estehevosena sai jopa hyviä tyyliarvosteluja. Kirottu siirtyi vihreille laitumille syksyllä 2012 tehtyään viimeisen astutuskautensa. Orilla on 54 jälkeläistä.
EIE. Kirkas Säde, 154cm korkea hyvin vaalean rautias liinaharjainen tamma, suoritti pienestä koostaan huolimatta hyvää kilpailu-uraa esteratsastuksen parissa. Tamma oli sitkeä ja periksiantamaton luonteeltaan, minkä ansiosta se varmasti pärjäsikin niin hienosti esteillä. Ketteryytensä ja pienehkön kokonsa ansiosta tamma kääntyi pienessäkin tilassa ja pystyi tekemään nopeita ratoja. Varsoja Säde ehti saada vain kaksi ennen kuin se loukkaantui laitumella ja jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana.

EE. Kristalli Tähti, 154 cm korkea kimo suomenhevostamma kilpaili lähinnä western-lajeissa, vaikkakin onkin mainiosta estesuvusta. Tätinä tunnettu leppoisa tamma ei kuitenkaan jostain syytä innostunut kovinkaan esteistä ja niinpä se myytiin eräälle westernharrastelijalle, joka oli vasta varsin aloittelija. Täti teki kuitenkin ratsastajastaan tähden ja kilpailu-ura huipentui pohjoismaiden mestaruuksiin pronssimitallille asti. Täti lopetti kilpailemisen ja siirtyi opetusratsuksi ja siitostammaksi. Täti on opettanut jo vaikka kuinka monelle lapselle kuinka ratsastetaan nätisti, miten hevosta hoidetaan ja miten tallissa pitää käyttäytyä. Täti on saanut kolme varsaa, joista kaksi on western koulutuksen saaneita ja kimoja. Kirkastettu on tamman ensimmäinen varsa ja ainut ”värivirheellinen”. Täti on jälleen tiineenä.

EEI. Tuikku, 152cm korkea tomera harmaankimo ori on täysin lumoutunut esteratsu. Jo varsana varsin potentiaalinen estelupaus, joka lähetettiin heti kolmevuotiaana ammattiratsuttajalle Miila Heinistö (Turku). Tuikku kilpaili ammattilaisen alla kaikki ikäluokkakilpailut ja kasvattaja Sari Joento (Naantalista) kilpaili sillä jo 5-vuotiskaudella aluekilpailuissa 80 ja 90 cm korkeudella. Piaan ori nousi aivan huippu korkeuksiin ja hyppäsi 120cm kilpailuita kansainväliselläkin tasolla. Sari nousi Tuikun myötä tunnetuksi kasvattajien piirissä ja ori sai paljon astutuspyyntöjä. Sen varsat tulee myytyä lähestulkoon heti kun tamma on todettu kantavaksi. Sarin ei ole enää vuosiin tarvinnut tehdä myynti-ilmoituksia syntyneistä varsoista, kun ostajia on jonoksi asti.
EEE. Tähen Kristalli, Kristaksi kutsuttu 154 cm korkea rautias liinaharja tamma on Sari Joennon kasvatti. Krista on Sarin kantatamman ensimmäinen jälkeläinen ja luonnollinen valinta siitostammaksi äitinsä jalanjäljissä. Lisäksi tamma on kyllä oivallinen esteratsu, jota Sari ja hänen tyttärensä ovat kilpailuttaneet alueluokkiin 100cm korkeuteen asti. Krista on siirtynyt jo vihreille laitumille, mutta maanpäälle se on jättänyt kahdeksan hienoa varsaa.

© ex-omistaja Norpatar VRL-09562, muokkaukset Ireth

Jälkeläiset

Murhayön Kirkastus ei ole tarjolla jalostukseen.

s. 01.10.2013 sh-t Riiviöiden Murhamysteeri (e. Vimperiina), om. Norpatar VRL-09562
s. 15.03.2016 sh-t Viisikon Kesäyö (e. Järvien Lesä), om. Hazel VRL-14333
s. 16.03.2016 sh-o Marrasvaaran Kahvia Mustana (e. Kahvintaika), om. Hengenvaara -> KTK-III
s. 02.07.2016 sh-t Hortensian Jaderiina (e. J.V. Louhetar), om. Werry VRL-12945, Hortensia -> KTK-III
s. 15.07.2016 sh-o Hunajamäen Kirkassilmä (e. Joutsentanssi), om. Hunajamäki -> SV-I, KEV-III
s. 02.08.2016 sh-o Viisikon Juhlamurha (e. Wiviika), om. Tuulenpesä -> SV-I, EV-I, KV-II, KEV-III

Kilpailut

ERJ, 40 sijoitusta

28.10.2012 - 120cm - 03/40
28.10.2012 - 120cm - 03/40
30.10.2012 - 120cm - 04/40
01.11.2012 - 120cm - 05/40
02.11.2012 - 120cm - 05/50
03.11.2012 - 120cm - 02/50
06.11.2012 - 120cm - 06/40
02.12.2012 - 120cm - 05/40
05.12.2012 - 120cm - 03/40
08.12.2012 - 120cm - 01/40
30.12.2012 - 120cm - 03/40
07.01.2013 - 120cm - 02/40
16.01.2013 - 120cm - 01/40
20.01.2013 - 120cm - 06/40
22.01.2013 - 120cm - 03/40
13.02.2013 - 120cm - 01/40
18.02.2013 - 120cm - 03/50
25.02.2013 - 120cm - 04/40
25.02.2013 - 120cm - 04/40
27.02.2013 - 120cm - 01/40
10.04.2013 - 120cm - 01/30
27.10.2013 - 120cm - 06/40
02.03.2016 - 120 cm - 04/30
03.03.2016 - 120 cm - 04/30
06.03.2016 - 120 cm - 01/10
14.03.2016 - 120 cm - 01/50
20.03.2016 - 120 cm - 05/30
22.03.2016 - 120 cm - 04/30
23.03.2016 - 120 cm - 01/30
23.03.2016 - 120 cm - 06/37
24.03.2016 - 120 cm - 04/37
25.03.2016 - 120 cm - 05/37
26.03.2016 - 120 cm - 01/30
27.03.2016 - 120 cm - 03/30
28.03.2016 - 120 cm - 03/30
05.04.2016 - 120 cm - 03/30
07.04.2016 - 120 cm - 04/30
13.04.2016 - 120 cm - 04/30
14.04.2016 - 120 cm - 05/30
18.04.2016 - 120 cm - 01/30

KERJ, 40 sijoitusta

01.10.2012 - CCI/CIC** - 03/50
02.10.2012 - CCI/CIC** - 05/50
04.10.2012 - CCI/CIC** - 04/50
07.10.2012 - CCI/CIC** - 01/50
03.11.2012 - CCI/CIC* - 03/50
07.11.2012 - CCI/CIC* - 02/50
19.11.2012 - CCI/CIC** - 05/37
26.11.2012 - CCI/CIC** - 03/30
27.11.2012 - CCI/CIC** - 04/30
03.02.2013 - CCI/CIC** - 06/40
04.02.2013 - CCI/CIC** - 05/40
07.02.2013 - CCI/CIC** - 03/50
21.02.2013 - CCI/CIC** - 02/40
21.02.2013 - CCI/CIC** - 02/50
22.02.2013 - CCI/CIC** - 04/40
23.02.2013 - CCI/CIC** - 01/50
16.10.2013 - CIC1 - 05/30
18.10.2013 - CIC1 - 06/48
19.10.2013 - CIC1 - 04/30
20.10.2013 - CIC1 - 02/30
21.02.2016 - CIC1 - 03/29
28.02.2016 - CIC1 - 03/29
01.03.2016 - CIC1 - 02/50
08.03.2016 - CIC1 - 04/50
10.03.2016 - CIC1 - 03/30
11.03.2016 - CIC1 - 04/37
15.03.2016 - CIC1 - 06/37
17.03.2016 - CIC1 - 02/30
18.03.2016 - CIC1 - 01/37
22.03.2016 - CIC1 - 02/40
22.03.2016 - CIC1 - 01/30
23.03.2016 - CIC1 - 06/40
25.03.2016 - CIC1 - 05/40
26.03.2016 - CIC1 - 01/40
27.03.2016 - CIC1 - 05/30
28.03.2016 - CIC1 - 04/30
29.03.2016 - CIC1 - 04/40
01.04.2016 - CIC1 - 01/40
02.04.2016 - CIC1 - 01/40
06.04.2016 - CIC1 - 05/40

KRJ, 41 sijoitusta

02.11.2012 - Vaativa B - 04/60
27.11.2012 - Vaativa B - 02/40
03.12.2012 - Vaativa B - 06/40
05.12.2012 - Vaativa B - 04/40
08.12.2012 - Vaativa B - 04/40
11.02.2013 - Vaativa B - 02/30
15.02.2013 - Vaativa B - 03/50
16.02.2013 - Vaativa B - 04/50
19.02.2013 - Vaativa B - 03/40
20.02.2013 - Vaativa B - 02/40
20.02.2013 - Vaativa B - 05/40
22.02.2013 - Vaativa B - 01/40
23.02.2013 - Vaativa B - 03/40
24.02.2013 - Vaativa B - 03/40
24.02.2013 - Vaativa B - 04/40
25.02.2013 - Vaativa B - 01/60
26.02.2013 - Vaativa B - 05/40
01.03.2013 - Vaativa B - 02/60
01.03.2013 - Vaativa B - 02/60
30.03.2013 - Helppo A - 05/60
01.04.2013 - Helppo A - 04/50
01.03.2016 - Vaativa B - 03/30
02.03.2016 - Vaativa B - 01/30
04.03.2016 - Vaativa B - 04/30
05.03.2016 - Vaativa B - 03/30
05.03.2016 - Vaativa B - 05/30
06.03.2016 - Vaativa B - 01/30
07.03.2016 - Vaativa B - 02/30
08.03.2016 - Vaativa B - 04/30
09.03.2016 - Vaativa B - 04/30
10.03.2016 - Vaativa B - 03/40
10.03.2016 - Vaativa B - 03/30
11.03.2016 - Vaativa B - 05/30
19.03.2016 - Vaativa B - 02/30
21.03.2016 - Vaativa B - 07/50
25.03.2016 - Vaativa B - 04/50
25.03.2016 - Vaativa B - 03/30
25.03.2016 - Vaativa B - 02/30
26.03.2016 - Vaativa B - 05/50
30.03.2016 - Vaativa B - 03/50
30.03.2016 - Vaativa B - 03/50

VSR, 4 sijoitusta

11.08.2012 - este/100cm - 01/18
16.08.2012 - koulu/HeA - 03/24
23.08.2012 - este/100cm - 01/13
23.08.2012 - este/110cm - 01/6

Valmennukset ja päiväkirja

Estevalmennus 01.01.2013, valmentajana Sabina

Rakensin maneesiin kiemuraista esterataa kun komea ori talutettiin paikalle. Valmennus aloitettiin siirtymisillä ja taivutuksilla, jotta hieman tahmeaksi kuvattu ratsu saataisiin taipumaan ja työskentelemään. Aluksi ratsastaja joutui tekemään paljon töitä ja sain pidätellä kiukkuani kun ratsukon työskentely ei ohjeistani huolimatta lähtenyt kunnolla käyntiin. Siinä vaiheessa kun otin pitkän raipan käteeni, alkoi ori kulkemaan hieman paremmin ja pääsimme aloittamaan matalien esteiden kanssa. Ensimmäisen, noin 80 senttimetrisen ristikon ratsukko ylitti hyvin, mutta seuraavana vuorossa ollut metrinen pysty tipahti kumahtaen. Kehotin ratsastajaa pitämään paremman tuntuman koko hypyn ajan ja laskemaan askeleet ennen hyppyä. Toisella kierroksella puomit pysyivät paikoillaan ja päätin nostaa hieman. Metrinen pysty ja 120 senttimetrinen okseri olivat ratsukon seuraava haaste ja pienellä avustuksella he pääsivätkin yli ilman pudotuksia. Toistimme harjoituksen vielä muutaman kerran ennen loppuveryttelyä. Loppuen lopuksi ratsukon valmennus meni ihan hyvin.

Estevalmennus 20.01.2013, valmentajana Liljaa

Kirko ja Norpatar työskentelivät jo orin laukan kanssa kun saavuin, joten asettelin muutaman puomin molemmille pitkille sivuille. Kirko siirtyi heti pari vaihdetta ylöspäin puomit nähtyään, ja pyysin Nopatarta varmistamaan ettei ori pääsisi ylikierroksille. Tämän päivän tunnilla harjoittelisimme jumppasarjoja, sillä kuulin Kirkon ongelman olevan liika vauhti ja jumppasarjat opettaisivat oria hidastamaan ja keskittymään. Norpatar ratsasti ravipuomien yli, joidenka välit olivat normaalit. Tämän jälkeen lyhensin puomien välejä hieman, jotta Norpatar joutuisi kokoamaan Kirkon ravia ja ori joutuisi rauhoittumaan. Ensimmäisellä kerralla niin ratsu kuin ratsastaja olivat hieman huolimattomia, ja Kirko kolautteli koipiaan puomeihin. Parin kerran jälkeen molemmat tajusivat homman jujun, ja pystyin muuttelemaan puomien väliejä molempiin suuntiin ilman ongelmia. Tämän jälkeen kokosin molemmille sivuille kolme ristikkoa lyhyillä väleillä. Kirko innostui taas, ja Norpatar joutui työskentelemään pitääkseen orin paikoillaan. Ensimmäisillä hyppykerroilla Kirko hyppäsi huolimattomasti ja läheni esteitä liialla vauhdilla, mutta oppi pian että esteiden välit olivat liian lyhyet tähän. Norpatar joutui istumaan mahdollisimman pystyssä, ja hidastamaan oria roikkumatta ohjissa koko aikaa. Lopulta Kirko ymmärsi hidastaa, ja jumppasarja rupesi sujumaan. Koroitin esteitä hieman, ja ratsukko hyppäsi jumppasarjan hienosti isommillakin esteillä. Loppuraveissa Nopatar antoi Kirkon venytellä selkäänsä ja kaulaansa hyvän kokoamistyön jälkeen.

Kouluratsastus 30.01.2013 (päiväkirja), kirjoittanut Norpatar

Kirkon kanssa on tänään tarkoitus treenata hiukan tuota kouluratsastusta. Nappasin orin paikalta satulan ja suitset. Vaihdoin ensitöikseni satulahuovan harmaaseen, jossa on limenvihreät leveät koristeviivat. Vein varusteet hoitopaikalle ja hain Kirkon harjakassin. Pakista otin shinen ja kaviorasvan, sekä sudin. Kaapista nappasin patjat, pintelit ja karva bootsit. Hain orin hoitopaikalle, jossa riisuin siltä ulkoloimet ja vein ne kuivariin. Talliloimen viikkasin nätiksi kasaksi ja laskin lattialle hoitoboksin eteen. Harjasin orin pölärin ja kumisuan avulla kokonaan läpi. Pään kiillotin vielä lampaankarva hanskalla. Pintelöin reippaasti orin villapintelein ja paksuine patjoineen. Laitoin bootsit etusiin ja sitten satuloinkin jo orin. Olin teitenkin unohtanut ottaa kaapista viltin orille, joten kipaisin hakemaan sen. Tosin totesin, etten tarvitse villitä tänään, koska on niin leuto ilma. Otin villaisen ratsastusloimen, villaviltin ja fleeceloimen. Viltti ja fleece oli ratsastuksen jälkeen puettaviksi. Laitoin orin pepun päälle ratsastusloimen, jonka jälkeen nappasin hoitokarsinan vieressä olevasta korista pitkät tylpät kannukset. Vääntäessäni kannuksia jalkaan samassa paikalle pyyhältää Pippa.

”Mitä ihmettä missä Stigu on. Poika soitti ja kysy oiko hoitaa Kirkon sulle ja sanoin että kysyys sulta suoraan”, Pippa ihmetteli taputtaessaan oria kaulalle. Ennen kuin ehdin vastata Stigu pyyhelsi paikalle ”Anteeksi äiti ja Norpatar, mutta raviponit oli karannut ja autoin niiden talliin viennissä matkalla koulusta”, Stigu pahoitteli ja otti Kirkon suitset ja alkoi virittelemään kankia orin päähän. Pippa ohjeisti kankiketjun kanssa, koska Stigu harvemmin on laittanut kankia kenellekään.

”Stigu haluutko verrytellä Kirkon mulle”, tokaisin kun poika oli aivan tohkeissaan kankia laittaessa. ”Voin opettaa sua ratsastamaan kangilla”, lisäsin. Stigu oli haljeta riumusta ja loi kysyvän katseen äitiinsä joka nyökkäsi hymyillen. Stigu riensi hakemaan kypäräänsä ja vaihtoi samalla reissulla saappaat jalkaan. Maneesissa punttasin Stigun satulaan ja ohjeistin ohjien pidon. Stigu verrytteli ensin reippassa käynnissä, jonka jälkeen hän keräsi nivelen tuntumalle ja alkoi ratsastamaan napakoilla puolipidätteillä Kirkoa edestä ylös. Kirkoa hiukan kiukutti, kun lapsi kometaa noinkin napakasti. Kirko kun ajatteli pääsevänsä tästä helpolla. Kevyessä ravissa kehoitin Stigua istumaan hiukan pystymässä ja olemaan itse mahdollisimman tyhdikäs, jolloin orin on helpompi ryhdistäytyä itsekin. Vaihtelimem useasti suuntaa ja teimme paljon erilaisia teitä. Testasin hiukan kuinka Stigu on kehittynyt ratsastajana, koska siitä on aikaa kun olen viimeksi häntä valmentanut. Hän oli kuitenkin hyvin hereillä ja sai Kirkon toimimaan kevyillä avuilla ja helpon näköisesti. Laukassa oli aluksi pieni ongelma pyörivyyden kanssa, mutta parinapakkaa raipan iskua sai Kirkon hereille ja tekemään töitä. Pippa oli tullut katselemaan poikansa ratsastusta kahvion puolelle ja näin hänen hymyilevän. Äiti on selkeästi tyytyväinen kun poika viihtyy myös koulusatulassa.

Kun Stigu oli ratsastanut kaikki askellajit läpi ja hetken tehnyt kokoamisharjoituksia vaihdoimme ratsastajaa. Stigu pyysi kauniisti että saa jäädä maneesiin katsomaan kuinka minä käytän kankia. Tottakai Stigu saa maneesiin jäädä. Aina on saanut, mutta poika on hyvin kohtelias ja kysyy aina luvan. Sillä ehdolla annoin Stigun jäädä, että jäähdyttelee Kirkon ja hoitaa sen pois, jotta pääsen seuraavan selkään sujuvasti. Ja poika oli hyvin mielissään tästä.

Kirko tuntui hyvin notkealta ja halukkaalta työntekoa ajatellen. tein muutamia kokoamis harjotteita ja ratsastin avoja ja sulkuja samalla jutellen Stigulle, joka kyseli kuinka tehtäviä suoritetaan. Laukka työskentlyssä ori alkoi olla jo sen verran väsynyt, että tyydyin siihen että ori laukkaa kootusti ympyrällä ja asettuu sinne minne haluan. Stigu tuli tekemään loppuravit ja käynnit. Minä lähdin laittamaan seuraavaa hevosta kuntoon.

Rataharjoitukset 04.02.2013 (päiväkirja), kirjoittanut Norpatar

Pelhamit päähän ja orin kyytiin. Jonna ja Stigu olivat nostamassa lasimaaneesissa esteitä minulle. Esteitä oli jo valmiina, joten niitä ei tarvinnut kuin vähän muokata orille sopivammiksi. Aloitin reippaalla ravilla, mutta Kirko tuntui aavistuksen jäävän pohkeen taakse eikä oikein kuunnellut minua. Tein paljon ravi seis siirtymisiä ja ratsastin muutamia avoja ja sulkuja. Väistöjä tehdessäni ravi alkoi tuntua siltä miltä Kirkon ravin kuuluukin tuntua. Siirtyessäni laukkaverryttelyyn otin muutamia eteen ratsastuksia ja kokoamisia. Ratsastin vaihtelevia teitä ja suoritin Jonnan laittamia puomi ja kavaletti harjoituksia. Kirkon laukka oli tänään ihanan helppo hallita, mutta jotenkin pylly tahtoo liirata minne sattuu. No vahvalla pohkeella Kirko pysyi suorana lähestymisessä. Esteverryttelyn aloitin kaarevalla tiellä olevilla kolmella pysty esteellä.

Ensin ratsastin vain päädyissä olevat ja jätin kaaren ratsastamatta, mutta kerran molempiin suuntiin päädyt hypättyäni otin kaarenkin mukaan tehtävään. Kirko kuunteli yllättävän hyvin, joten verryttelyn jälkeen otin muutaman isomman yksittäisen hypyn, jonka jälkeen lähdimme ekalle rataharjoitukselle, joka oli korkeudeltaan noin 100cm, mutta se oli hyvin tekninen. Kirko kuunteli radan ajan hyvin. Ainut missä se ei kuunnellut minua oli sarja, jonne ryntäsi ja pudotti toisen osan okserin takapuomin. Esteiden noustessa nousi myös kierrokset ja jouduin keskittymään Kirkon ratsastamiseen paljon enemmän. Ori muuttui este esteeltä vahvemmaksi ja jouduin käyttämään raisujakin pidätteitä, jotta hallitsen sen. Radan jälkeen kiskaisi orin seis ja peruutin. Otin laukan ja hyppäsin vielä osia radasta. Pysäytin orin aina kun se muuttui vahvahksi. Loppuun kun ori ei kiskonut olin tyytyväinen ja aloin loppuverrytellä oria. Jonna loimitti Kirkon ja lähti kävelttämään sitä maaston kauta talliin.

Rataharjoitukset 20.8.2014 (päiväkirja), kirjoittanut Norpatar Ratapiirros

Henkan treenit kentällä. Stigu verrytteli minulle Kirkon valmiiksi, jotta pystyn suoraan Jamin kyydistä siirtymään Kirkolle. Kentälle oli rakennettu erilaisia esteitä, joita Kirko katseli meilissään. Pystyesteitä olivat shakki, musta mainolaatta, amppari, tonttu, niitty, laine, sarjan b osassa oleva perus musta ja purppura kukka. Oksereita kentällä olivat vesimatto, musta portti ja sarjan a osassa mustavalkoinen tasaokseri. Henkka ei uskonut Kirkon olevan enää niin hyvässä kunnossa kuin alkuvuodesta, joten laski esteitä ronskimmalla kädellä. Verryttely tehtävissä esteet olivat noin 80cm, mutta se tuntui lasten leikiltä.

Esteet nousivat noin metriin, kun suoritin ensimmäisen lyhyen radan. ”Musta portti, amppari, vesi ja tonttu, näillä korkeuksilla. Jos menee hyvin, jatkuu kukalle”, ilmoitin muille ratsastajille haluamani radan. Kirko lähestyi hyvin ensimmäistä ja etäisyys toiselle onnistui täydellisesti, mutta ampparin jälkeen ori veti pään alas ja pukitti. Kaikin voimin kiskoin pään ylös ja täräytin oria pohkeilla kielloksi. Matka jatkui hiukan taistellen kohti vettä, mutta siitäkin yli mentiin. Tontulle ei enää pystynyt kääntämään tai siis Kirko ei kääntynyt, kun puri niin mahdottomasti kuolaimeen. Pysäytin peruutin ja komensin oria sen huonosta käytöksestä. Nostin uuden laukan ja lähestyin ampparia. Jälleen pää alas, mutta nyt puuttui isä peliin ja karjaisi ”Pää ylös tai saat kyytiä”. No sehän riitti tällä kertaa. Vesi ja vielä tonttukin sujui ongelmitta, mutta tontun jälkeen pää taas polviin ja hillitön kuskaaminen ympäri kenttää. ”LOPETA, OIKEESTI, SATTUU”, huusin naama punaisena kiskoen päätä ylös. Mitään ei tapahdu, vaikka kiskon vain toisesta ohjasta kaksin käsin. Meno alkoi mennä jo turhan hurjaksi ja pelkäsin orin kaatavan itsensä. Yritin kaarteissa kiskoa vastakkaisesta ohjasta, jotta olisi edes pieni mahdollisuus. Se ei vaan kääntynyt, pysähtynyt tai edes hidastanut vaikka mitä tein. Kirko kiskoi menemään ja päästeli höyryjä. Yritin ratsastaa päin aitaa, muttei mitään mahdollisuutta pysäyttää. Ja seuraavan kerran portin kulmassa se tapahtui, ori liukastui ja veti kumoon suoraan kyljelleen.

Onneksi liike oli kohtalaisen pehmeä ja liuin pois orin alta, kun se teki täyden kuperkeikan satulan yli. Olin jo ennen oria jalkeilla ja ehdin ottaa kiinni ohjista ennen kuin se pääsee karkuun. ”Samperin olkapää”, kirosin pitäen vasemmalla kädellä oikeaa olkapäätä, jota jyskytti melkoisesti. Isä riensi luokseni samoin kuin Pippa, joka on melkein kuin äitini tallilla eli aina huolehtimassa minun kunnostani. Stigu juoksi tallista kylmägeeli pakkauksen kanssa. ”Et olisi saanut antaa tyttäresi ratsastaa Kirkolla. Se on todella vahva ja kun ei ole päässyt hyppäämään, niin ei pysy nahoissaan”, Pippa läksytti Henkkaa.

No Henkka suivaantui, laittoi Stigun hakemaan kypäräänsä tallista ja nousi itse orin selkään. Ihmeitä tapahtuu, joska kentällä oli muitakin miehiä, jotka olisivat voineet näyttää orille närhen munat. Kypärän saatuaan isä hyppäsi selkään ja laittoi orin laukalle heti kun naruille tuli vähänkin painetta, niin hän kiskaisi riittävällä voimalla orin seis. Karua, mutta tehokasta. Kirko ymmärsi yskän parin kokeilun jälkeen ja Henkka hyppäsi muutaman estett. Ongelmia tutottaneet tai no oikeastaan kaikki esteet kentältä kertaalleen. Sarjan jälkeen ennen kukkaa Kirko yritti toden teolla ryövätä uudemman kerran, mutta yllättävä nopea liike sai sen muihin ajatuksiin. Henkka siirtyi raviin, toi orin eteeni ja ilmoitti että nyt on minun vuoroni. Olkapää tuntui paremmalta kylmetyksen jälkeen, joten mikäs siinä. Jalustimien säätö ja ratsaille vain. Suoritin Tekemäni pikku radan pätkän samoilla korkeuksilla ja myös isompana, jonka jälkeen riitti ja itse Pippa tuli verryttelemään Kirkon pois, koska ei halunut Stigun nousevan sen selkään nyt.

Pakkasmaastoilua 19.12.2014 (päiväkirja), kirjoittanut Norpatar

Laittelin yhdessä Stigun kanssa ratsujamme kuntoon. Jonna pyöri auttamassa, mutta tänään minulla ei niinkään ole kiire, koska ”varastan” hevosia ratsuttajien listoilta, eikä minulla ole omaa listaa. Päätimme Stigun kanssa lähteä hiukna maastoilemaan minä otin ratsukseni Kirkon ja Stigulle tallin uutuus Nikke. Poika oli tohkeissaan päästessään uudella hevosella maastoilemaan. Autoin varustamaan länkkähepan siinä ohella, kun varustin Kirkoa. Estesatula karvahuovalla ja meskikolaiset sekä rintaremmimartingaali. Ratsastusloimet molemmille. Pikku pakkanen ei meitä haittaa, mutta molemmat hevoset ovat klipattu, jonka vuoksi selälle ekstra lämpöä. Kypärä päähän ja takki kiinni, paksut hanskat käteen ja toppahuosut jalkaan. Laskettelu huosut ovat ehkä parhaat ratsastushousut mitä on talviaikaan, koska ratsastustoppahuosut ovat yleensä niin ohuet.

Nousimme pihassa kyytiin ja lähdimme kartanon puiston kautta maastoihimme. Keirtelimme maitamme lähinnä laukka ja käynti askellajenamme, jootta saamme hevosille hikeä pintaan ja kunnon kohotusta. Pellolla pääsimme kunnolla rälläämään ilman että tarvitsee pidätellä yhtään, kun poluilla ja teillä joudumme vain kokoamaan laukkaa. Pellon avaavan treenin jälkeen marssimme lumista metsäpolkua pitkin kotiin. Polut on onneksi merkitty, niin ratsastus on mahdollista ja pohja on leveältä tasaista. Tallin pihassa katsoin kelloa. Olimme reissanneet nyt noin 40 minuuttia, joten päätin jatkaa viellä reissua toisen puolen maastoihi, jossa ravailimme vajaan 15 minuuttia. Kirko oli koko reissun ajan mielissään ja miellyttävä ratsastaa. Se ei painanut kuolaimelle, koska sai mennä ensimmäisenä koko reissun, paitsi pellolla rinnakkain, mutta siellä olikin tarkoitus päästellä niin kovaa kuin ikinä lähteekään. Tallilla hoidin hevosen pois, loimitin sen. Kylmetin jalat viemällä orin hetkeksi suolaaltaaseen, jonka jälkeen käärin jalkoihin lämpöpintelit ja vein orin tarhailemaan ulkoloimet päällä. Ihana Kirko jaksoi maastonkin jälken riemuita isosta tarhasta ja väänsi pukkia oikein kunnolla välillä piehtaroiden.

15.05.2015 estevalmennus 100cm, valmentajana Malla Kuusisto (evm), kirjoittanut omistaja

Ori vaikutti rennolta ja kuuliaiselta vaikka maneesissa olikin jo esteet valmiina. Se vilkuili niitä kiinnostuneena, mutta keskittyi silti täysillä verryttelyyn eikä yrittänyt puolihuomaamatta valua esteitä kohti. Aloittelimme viiden kavaletin sarjassa ravilla, eikä niillä ollut mitään ongelmia, ratsusi kuunteli sinua hienosti. Yhtä hyvin meni myös viiden ristikon sarja, tällä kertaa rauhallisessa laukassa. Ratsullasi oli selkeästi paljon energiaa, mutta pidit sen hyvin hallinnassasi. Kun sitten tein esteistä hieman isompia (korkeus oli 75cm) ja pidensin välejä askeleella, meinasi Kirko vallan hämmästyä ja ensimmäinen kerta menikin ihan pipariksi, kun ratsusi kompastui omiin jalkoihinsa. Tällaista kuitenkin sattuu ja toinen kerta onnistui paljon paremmin. Seuraavaksi oli tarkoitus hypätä samat esteet, tällä kertaa kymmenen senttiä korkeampina ja vain kahdella laukka-askeleella niiden välissä, kun viimeksi väliin piti saada kolme askelta. Pidit orin hyvin hallinnassa ja jokainen väli onnistui hyvin, ainoastaan ennen viimeistä estettä sait tehdä todella paljon töitä, kun ratsusi imi todella vahvasti sille, hyvä ettei hypännyt sitä vain yhdellä askeleella! Viimeisellä kerralla esteillä oli korkeutta 100cm ja tarkoitus oli saada ensimmäiseen väliin kolme askelta, seuraavaan kaksi, seuraavaan kolme ja viimeiseen taas kaksi. Ensimmäinen väli meni hyvin, vaikka töitä jouduitkin tekemään. Muilla ratsastaminen näytti vaivattomammalta ja hypytkin olivat rennompia, Kirko taisi ymmärtää mistä on kyse. Valmennus meni teidän osaltanne todella hienosti ja työskentelyänne oli ilo katsoa. Muista kuitenkin pitää katse aina kohti estettä ja tuntuma tasaisena äläkä jää kiskomaan ohjista, vaikka ratsusi menisikin kovin innoissaan esteitä kohti.

28.06.2015 estevalmennus 90cm, valmentajana Malla Kuusisto (evm), kirjoittanut omistaja

Alkutunti meni hyvin ja näki heti, että luotatte toisiinne. Ori totteli sinua moitteetta, kun mentiin tasaisella ja laukka oli alusta asti tahdikasta. Ensimmäinen hyppy tosin hieman epäonnistui, koska ori väisti kuoppaa ja tasapainosi hieman petti, jolloin orin hyppy oli aivan valtava - onneks pysyit selässä. Toisella kerralla hyppy onnistui paremmin. Kahdeksikkotehtävä onnistui kaiken kaikkiaan yllättävän hyvin, laukatkin vaihtuivat aina esteen päällä. Toinen tehtävä onnistui myös hyvin. Laukkavoltit olivat tasapainoiset ja ensimmäinen hyppy erinomainen. Toiselle esteelle tuli hieman huonompi tie, mutta ori hyppäsi silti, mihin et ollut varautunut ja myöhästyit hypyssä. Toinenkin laukkavoltti meni hyvin. Esteiden välille tuli tosin vain kolme askelta. Viimeinen erillinen tehtävä tuotti teille vaikeuksia. Sarja meni hyvin, mutta käännös takajalkojen päällä tuotti huomattavia vaikeuksia ja ratsastitte miltei toista ratsukkoa päin. Tiiviimpi pohje auttaisi käännöksissä. Sama ongelma oli kumpaankin suuntaan. Radan alkuosuus onnistui hyvin, mutta viimeinen osuus - siis tuo käännös takajalkojen päällä - oli edelleen vaikea, vaikka onnistuikin nyt paremmin kuin ensimmäisillä kerroilla. Loppujenlopuksi tuntinne meni hyvin, vaikka vaikeuksiakin oli. Ratsusi käyttäytyi hyvin. Suosittelen, että treenaatte kotona tiukempia teitä, sekä muita käännöksiä. Tiiviimpi pohje on myös tarpeen.

13.08.2015 kouluvalmennus VaB, valmentajana Jukka Penttilä (evm), kirjoittanut omistaja

Valmennus alkoi oikein mukavasti, Kirko vaikutti suhteellisen rauhalliselta ja se vaikutti kuuntelevan sinua ihan hyvin. Ravissa se kuitenkin otti vahingon takaisin ja kiihdytteli vaarallisen näköisesti. Pyysin sinua tekemään voltit jokaisen kirjaimen kohdalle ja asettamaan oria kulkusuuntaan. Tämä rauhoitti oria huomattavasti ja pääsimme aloittamaan varsinaisen tehtävän. Tarkoitus oli mennä pohkeenväistöä ravissa aina pitkät sivut, lyhyillä sivuilla piti koota ravia enemmän. Ori niskuroi ensin käskyä vastaan, mutta alkoi hetken kuluttua myödätä ja pohkeenväistöt olivat oikein sujuvia. Ravin kokoaminen tuotti selvästi vaikeuksia, ori olisi halunnut mennä reippaammin eteen. Muutaman kerran jälkeen siirryimme avotaivutukseen, jonka kanssa sinulla ja Kirkolla oli selviä erimielisyyksiä. Useamman yrityksen jälkeen ratsusi kyllästyi ja nappasi kuolaimeen kiinni ja lähti kiikuttamaan sinua kohti maneesin keskustaa. Olit kuitenkin hereillä ja sait orin pysähtymään melko pian. Tämän jälkeen yrititte vielä kerran, jonka jälkeen lopetimme tehtävän. Laukat oli tarkoitus suorittaa niin, että laukkaisitte kymmenen metrin voltit jokaisen sivun keskelle. Kirkoa ei lainkaan miellyttänyt se, että laukan piti olla lyhyttä ja terävää, vaan se yritti koko ajan pidentää askelta. Onneksi olit tiukkana ja sait ratsusi kuuntelemaan. Muutaman onnistuneen voltin jälkeen sait lopettaa ja pääsit tekemään itsenäisen loppuverryttelyn. Suosittelen että harjoittelet orin kanssa lyhyttä, terävää laukkaa, ettei se pääse kaahottamaan niin kauheasti.

24.11.2015 kouluvalmennus VaB, valmentajana Jukka Penttilä (evm), kirjoittanut omistaja

Kirko vaikutti tänään hyvin paljon rauhallisemmalta ja fiksummalta kuin aiemmin. Valmennuksen taso oli vähän helpompi ja se sopi orille paremmin. Aloittelimme asetuksilla sisään ja ulos sekä käynnissä että ravissa pääty-ympyrällä. Pyysin sinua myös lisäämään orin ravia aina keskiraviin asti ja se sujui hyvin, eikä ori innostunut liikoja, vaikka saikin mennä nyt vähän reippaammin. Hallitsit sen oikein hyvin! Yksi tehtävä oli pysähdysharjoittelua: ravasitte koko uraa pitkin ja käännyitte aina lyhyeltä sivulta radan poikki ja pysäytit Kirkon keskelle. Parilla ensimmäisellä kerralla se yritti hiipiä vielä eteenpäin, mutta pian se ymmärsi jutun jujun ja saatoimme vaikeuttaa tehtävää vähän lisää: pysähdyksen lisäksi neljä peruutusaskelta ja siitä heti raville. Tämä sujui varsin mallikkaasti. Laukkaan emme tällä kertaa panostaneet paljoa, vaan laukkasit muutamat pääty-ympyrät kumpaankin suuntaan, asettaen oria sekä sisälle että ulos. Valmennus sujui huomattavasti paremmin kuin aiemmin! Kotona saisitte vielä hieman harjoitella rauhallisempaa tempoa, sillä orisi liikkeet ovat todella kauniit ja näyttävät, kunhan se ei kiirehdi turhia.

23.01.2016 kouluvalmennus VaB, valmentajana Em.

Olit juuri aloittanut verryttelyn Kirkon kanssa laukassa kun saavuin kentälle. Ori laukkasi melko etupainoisesti ja ponnettomasti, joten ensimmäisenä päästiin korjaamaan laukkaa hieman terävämmäksi, heti tässä verryttelyvaiheessa. Hetken aikaa leikittiin molempiin suuntiin Kirkon niin sanotulla sisäisellä vieterillä, eli koottiin parin askeleen ajaksi ja sitten ratsastettiin taas reippaasti eteenpäin. Hyvin pian ori alkoikin työskennellä kunnolla ja laukka parani huomattavasti, enää jalat eivät vain viistäneet maata vaan ponnistivat kunnolla ilmavaan ja pyörivään laukkaan.

Pienien välikäyntien jälkeen päästiin varsinaiseen päivän aiheeseemme, jota pohjustikin hyvin äsken tehty laukkaverryttely, kun aiheena oli laukanvaihdot. Aloitimme harjoitukset helpoilla yksittäisillä vaihdoilla pitkällä diagonaalilinjalla, nämä Kirko selvitti leikiten, joten seuraavaksi harjoiteltiin vahvempaa kokoamista vaativia kolmi- ja nelikaarisen kiemurauran vaihtoja, jotka tulavat melko nopeasti kaarien välisissä suoristuskohdissa. Ensimmäisellä kertaa Kirko ei ihan päässyt juttuun mukaan ja ensimmäinen vaihto tuli liian myöhässä, jonka vuoksi et ehtinyt valmistella kunnolla seuraavaa vaihtoa, joten sekin meni hieman plörinäksi. Seuraavalla kerralla olitte skarpimpia ja suorititte vaihdot oikein mallikkaasti. Tähän meidän olikin hyvä lopettaa, vaihdot sujuivat molempiin suuntiin oikein mallikkaasti ja teitte hyvää yhteistyötä.

17.03.2016 estevalmennus 120cm, valmentajana Em.

Rakensin kentälle kaksi erilaista suhteutettua, toinen oli perinteinen suora viiden askeleen pysty-okseri-linja ja toinen vähän loivaakiemuraa muistuttava kaareva suhteutettu okseri-okseri-linja. Tällä välin verryttelit Kirkon ja kun sain esteet vihdoin valmiiksi olit ehtinyt kävellä jo pienet välikäynnit, joten pääsimme suoraan töihin. Aloitimme suoralla suhteutetulla, ensimmäisellä kertaa käskin sinun tulla Kirkon kanssa normaalissa harjoituslaukassa linjan, tällöin siihen pitäisi tulla viisi laukka-askelta ja niinhän siinä kävikin. Hypyt eivät tuottaneet ongelmaa kun esteet olivat vielä melko pieniä, nostin esteitä ja tulitte uudestaan, tällä kertaa myös sujuvalla viidellä askeleella. Nostin vielä esteitä ja nyt Kirko alkoi selvästi jo kuumua ja viisi askelta teki hyvin tiukkaa, joten ori ratkaisi ongelman perinteisellä 'neljä ja puoli askelta'-taktiikalla. Otettiin linja vielä uudestaan ja tällä kertaa sait pidäteltyä oria niin että linjan väliin mahtui juuri ja juuri viisi nättiä laukka-askelta. Tässä välissä annettiin Kirkon hetken aikaa vetää henkeä ja kävellä pidemmillä ohjilla.

Seuraavaksi jatkettiin saman suhteutetun linjan kanssa, niin että muutettiin askelten määrää. Ensimmäisellä kertaa käskin sinun tulla kuudella laukka-askeleella tuon saman välin mitä äsken tultiin viidellä. Näin ollen jouduit kokoamaan Kirkon laukkaa melko vahvastikin jo ennen linjaa, mutta linjalle päästyänne ori päätti selvästikin, että nyt mennään eikä meinata ja lopputuloksena oli viisi askelta, sekä okserin takapuomi alas. Kävin korjaamassa esteen ja eikun uusiksi, tällä kertaa käskin sinua olemaan lähempänä satulaa esteiden välissä ja tarvittaessa istumaan kunnolla kiinni jos Kirko meinaa kaahottaa. Tällä kertaa saitkin ratsastettua orin kanssa juuri ja juuri neljä kunnon laukka-askelta esteiden väliin. Hienoa! Lopuksi otettiinkin Kirkolle varmasti paljon mieluisampi harjoitus, kun linja tultiinkin neljällä askeleella, eli vähän reippaammassa ja pidemmässä laukassa. Tämä sujui teiltä heti ensimmäisellä kerralla oikein hyvin, joten jätimme hyppelyt tältä päivää siihen ja päästin sinut keventelemään Kirkon kanssa loppuraveja.

Teitte tänään oikein hyvää työtä, valmentajan mieltä lämmittää aina kun ratsukko kehittyy tunnin aikana ja ne tehtävät mitkä alussa on vaikeita, sujuvatkin lopputunnista mallikkaasti. Hieno ori, vaikkakin hiukan turhan innokas.