VIR MVA Ch What The Buck!

Kyseessä on virtuaalihevonen

© Suomen Hippos / Emilia Fager

Nimi What The Buck! "Buck"
Rotu suomalainen puoliverinen
Sukupuoli ori
Väri tummanruunikko
Säkäkorkeus 170cm
Syntymäpäivä 01.03.2015 (3v 10.3.15)
Ikä 17 vuotta (1.7.17)
Rekisterinumero VH15-031-0266
Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko
Kasvattaja Ireth, Viisikko

Koulutus ko. GP
Painotus kouluratsastus
Saavutukset YLA1, VPVL-I, KRJ-I, KTK-I, Foal Elegant, VIR MVA Ch

Saavutukset

Foal Elegant -arvonimi Varsapäiviltä 13.3.2015, pistein 61p. Pistejakauma:
Näyttötilaisuus 14+5 (20+5), liiketesti 10+0 (20+12), käytöskoe 17+2 (20+2), polveutumisarvio 8+5 (20+5).

KTK-I -palkinto maaliskuun kantakirjatilaisuudessa 20.03.2016, pistein 82p. Tuomareina toimivat Peppi S., dookie, Vibaja, Siiri K.
22 + 21 + 19 + 20 = 82p. KTK-I

KRJ-I -palkinto maaliskuun ylimääräisessä tilaisuudessa 25.03.2016 pistein 103,5p. Pistejakauma:
Rakenne 8,5 (10), kilpailut 40 (40+), suku 25 (20+5), jälkeläiset 15 (20+5), lisäpisteet 15 (15).

VIR MVA Ch myönnetty 19.03.2017

YLA1 -palkinto maaliskuun tilaisuudessa 25.03.2016 pistein 106,5p. Pistejakauma:
Tekstipisteet [luonne+muut] 33,5 [18+15,5] (40 [20+20]), jalostuspisteet 32 [20+12] (33 [21+12]), kisapisteet 18 (22), rakenne 17 (20), lisäpisteet 7 (10).
AP4

VPVL-I -palkinto koetilaisuudessa 31.03.2017 pistein 151,75p. Pistejakauma:
Rakenne 17 (20), kilpailut 40 (40), suku 30 (30), jälkeläiset 28 (30), tekstit 26 (30), lisäpisteet 10,75 (20).

Varustekaappi

Varusteet ostamme Equestrian PRO:sta!

Hoitotarvikkeet

Talutus

Vieraissa paikoissa talutetaan suitsilla!

Loimitus

Sateella tarhaan: sadeloimi, tuulella alle villaloimi
Pakkasella (yli 10 pakkasastetta) tarhaan: toppaloimi, tuulella alle villaloimi
Kovalla pakkasella (yli 25 astetta) tarhaan: toppaloimi, alle tallitoppaloimi
Kovalla pakkasella (yli 25 astetta) talliin: tallitoppaloimi Talvella ratsastuksen jälkeen talliin: villaloimi
Alku- ja loppuverryttelyihin talvella: ratsastusloimi

Ratsastus

Maastossa korvahuppu ja korviin pumpulit, rintaremmimartingaali

Kisoissa valkoinen huopa ja kankisuitset

Suojat

Aina ratsastaessa jännesuojat etu- ja takajalkoihin
Kuljetuksessa kuljetussuojat etu- ja takajalkoihin, häntäsuoja
Rasituksen jälkeen fleecepintelit patjoineen etu- ja takajalkoihin

Historia

Päätin teettää ainoalle puoliveritammalleni, Sorry Mary! Vegasille, kolme varsaa peräkkäisinä vuosina, sillä tarkoitus oli sen jälkeen palata vielä kilpakentille ainakin satunnaisesti. Kävi kuitenkin niin, että ensimmäisen varsan jälkeen tuli kahden vuoden tauko kun Rina ei tiinehtynyt. Olin jo pikkuvarsana myynyt ensimmäisen varsan muualle ja nyt aloin huolestua, etten saisi hienosta koulutammastani lainkaan itselleni jatkajaa vaikeisiin luokkiin. Päätin kuitenkin vielä yrittää ja kun jokusen viikon päästä Rina ultrattiin kantavaksi, olin haljeta onnesta.

Tiineys sujui hyvin, mitä nyt Rina oli kärttyinen kuin ampiainen koko ajan, mutta se ei yllättänyt. Maaliskuun ensimmäinen päivä 2015 syntyikin sitten suuri tummanruunikko orivarsa, jolla tuntui luonnetta piisaavan vaikka muille jakaa. En ollut vielä päättänyt mitä teen tämän toisen varsan - Buckin - suhteen, joten se jäi kasvamaan itselleni. Vuotta myöhemmin syntyi vielä kolmas orivarsa, minkä jälkeen päätin etten ainakaan ihan heti astuttaisi Rinaa uudelleen.

Buckin ollessa 2-vuotias ja nuorimmainen vuoden ikäinen laitoin myynti-ilmoituksen, jossa esittelin molemmat orit. Tästä nuorimmaisesta tulikin useita kyselyitä ja sain sen hetkessä myytyä. Näin tuli siis valituksi Rinan jatkaja: sen varsoista kaikkein vaikein, isoluonteisin ja jos minulta kysytään, kaikkein paras. Vaikka olen kyllä hakannut päätäni seinään aika usein, Buck kun ei ole todellakaan helpoimmasta päästä. Sen fiksuus ja röyhkeys tuottavat jatkuvasti päänvaivaa, mutta hei, en helppoa hevosta olettanutkaan saavani. Jos olen riittävän sekaisin käyttääkseni Rinaa jalostukseen, lienee minua kohtaan ihan oikein, että sen hurjaluontoisin varsa jäi sitten minulle.

Luonnekuvaus

Buck on luonteessa tullut aivan emäänsä. Se on samanlainen kiukkupussi ja nyrpistelijä, eikä mikään ole orin mielestä ikinä kunnossa. Sen motto tuntuukin olevan "asiat on hyvin kun kaikki on huonosti", sillä en ole ikinä nähnyt sitä tyytyväisenä. Jo varsana se oli varsin haastava käsitellä, milloin sillä oli hirveä uhma ja milloin mörköikä, jolloin kaikki niin kauhean pelottavaa. Olin jo luovuttamassa moisen projektin kanssa, mutta jokin sai minut pitämään juuri tämän varsan - Rinan varsoista kaikkein haastavimman. Jälkikäteen olen katunut ja paljon, vaikka hyviäkin hetkiä on ollut matkan varrella ja lopulta Buck saatiin koulutettuakin - GP-tasolle asti.

Hoitaessa tämä äkkipikainen miehenalku ei siedä yhtään mitään. Ja ei, lauseen perästä ei unohtunut esimerkiksi sanaa "yllättävää" tai "äkkinäistä", sillä ori ihan todella inhoaa kaikkea mikä liittyy hoitotoimenpiteisiin. Harjaaminen on sen mielestä ihan pyllystä, kaviot se liimaa maahan ja satuloidessa pullistelee niin ettei vyö yletä lähellekään kiinni ja sitten kaupan päälle yrittää purra, potkaista ja karata. Tämän vuoksi pyydänkin aina työntekijöitäni varustaa orin minulle valmiiksi, olen saanut ihan tarpeekseni moisesta sikailusta. Taluttaminen on tuttuun tapaan ihan kauheaa, Buck yrittää kiskoa joka suuntaan minkä ehtii, huitoo etujaloillaan ja huutaa niin että korvat särkyvät. Tämä sen kiljuminen onkin todella rasittavaa myös kisapaikoilla, kuulutuksia on nimittäin ihan turha yrittää kuunnella kun ori pitää niin hirvittävää meteliä. Oria ei missään nimessä taluteta minnekään ilman kuolaimia!

Ratsuna Buck toimii hienosti jos on toimiakseen. Huonoina päivinä se ei päästä edes selkäänsä, keskinkertaisina päivinä se jumittelee, ryntäilee, pukittelee, keulii ja huutaa, hyvinä päivinä tekee mitä pyydetään ja loistavina päivinä se on aivan mieletön. Loistavat päivät ovat riippuvaisia tähtien asennosta ja kuun ja maan välisestä suhteesta. Toimiessaan Buck on valtavan hieno kouluratsu, sen liikkeet ovat valtavat ja erittäin voimakkaat, se on täysin ajatuksella ratsastettava eivätkä mitkään liikkeet tuota sille mitään ongelmia. Koulutus tähän pisteeseen oli todella suuri urakka, mutta uurastus on kyllä sen jälkeen palkittu moneen kertaan, toisinaan Buckin selässä tuntee olevansa maailmanmestari ja olympiamitalisti samalla kertaa, kun hevonen noudattaa jokaista pientäkin apua ja on höyhenenkevyt. Esteitä orilla ei juuri hypätä, se ei moisesta pöllöilystä perustä yhtään ja onkin esteharjoituksissa yleensä täysin mahdoton hallita tai saada menemään oikeaan suuntaan. Puomeilla toimii hyvinä päivinä ihan kivasti, nostelee jalkojaan ja keskittyy tehtäviin.

Maastossa Buckin kanssa käydään vain tarkoin valittuina hetkinä erittäin tarkasti valitussa seurassa - yksin oria ei saa maastoon sitten millään. Buck ei sanottavammin edes viihdy maastossa, mieluiten se on kotipihassa tai maneesissa, metsäpolut eivät oria kiinnosta ja hiekkatiekin ottaa päähän niin paljon, että se yrittää koko ajan kääntyä kotiin. Kisapaikalla Buck on todella äänekäs, se ei ole sekuntiakaan hiljaa ennen verryttelyä ja yleensä silloinkin alkuun huutelee vielä hetken, mutta hiljenee kyllä kun alkaa keskittyä. Suurin osa kisoista menee orin kanssa täysin penkin alle sen haastavan (mahdottoman...) luonteen vuoksi, mutta joinain kertoina kaksi hernettä sen päässä kohtaavat ja kisarata suoritetaan mahtavasti. Juuri niiden kertojen vuoksi orin kanssa jaksaakin kiertää kisoissa.

Sukutaulu

isä

Jon-Jewel HRW
fwb, 169cm, trn
KRJ-II, KV-II

ii.

Jeweled HRW
fwb, 170cm, rn
KTK-II

iii.

JK's Jewel of Cee
fwb, 167cm, m
YLA2

iie.

Ch Acordio Dream
fwb, 163cm, rn

ie.

CP's Fresco
fwb, 170cm, rt

iei.

VIR MVA Ch Adoro's Francois
fwb, 172cm, rt
KRJ-I

iee.

CP's Isador
fwb, kadonnut

emä

Sorry Mary! Vegas
fwb, 166cm, rn
KRJ-III

ei.

Foehn Winds
hann, 161cm, trn

eii.

H.T Chinook
hann, 167cm, rn
KRJ-I, YLA3

eie.

Greymask's Francescana
hann, 155cm, mkm

ee.

Rochette Vegas
fwb, 174cm, rnkm

eei.

Faraol de Trans xx
169cm, mrn
KTK-III

eee.

Star Theme's La Roche
fwb, 162cm, rn

Sukuselvitys kadonneista sukulaisista

IEE. CP's Isador oli Siittola Capullon kasvatti, joka tiettävästi syntyi 23. heinäkuuta 2006. Isador oli emänsä neljäs jälkeläinen ja sen isä on hurjan komea Pacifique de Providence. Tamman kumpikin vanhempi on rodultaan suomalainen puoliverinen. Ainakin joitakin vuosia se asui kasvattajansa luona ja ehti saada vähintään yhden jälkeläisen, tamma CP's Frescon. Jossain vaiheessa elämäänsä Isa kuitenkin myytiin pois kasvattajaltaan, mahdollisesti Turnover Trotters -tallin pitäjälle. Harmillisesti kenelläkään ei ole tietoa tamman väristä tai säkäkorkeudesta, puhumattakaan koulutustasosta tai mahdollisista kilpailutuloksista. Todistettavasti tamma oli kuitenkin hyvärakenteinen, sillä maaliskuussa 2007 se osallistui Scorpiassa pidettyihin NJ-näyttelyihin ja oli siellä jaetulla BIS2-sijalla. Saman kuukauden aikana se sai muissa näyttelyissä kaksi irtosertiäkin, kuten myös huhtikuussa.

Jälkeläiset

What The Buck! on tarjolla jalostukseen pitkäsukuisille puoliveri-, täysiveri- ja ponitammoille.

s. 05.04.2015 fwb-o Buck The System! (e. Hopeatuulen Diamond), om. Viisikko -> KTK-III, KV-I
s. 20.02.2016 fwb-t Viisikon Sparkly (e. Sokerikuun Rainbow Sparkle), om. Viisikko
s. 18.12.2016 fwb-t Viisikon Patrizia (e. Shadow's Piacevole), om. Viisikko
s. 28.12.2016 fwb-o Viisikon Rule Breaker (e. Viisikon Amaranth), om. Viisikko

Kilpailut

KRJ, 41 sijoitusta

10.03.2015 - Grand Prix - 01/30
11.03.2015 - Grand Prix - 04/30
12.03.2015 - Grand Prix - 03/30
13.03.2015 - Grand Prix - 03/30
16.03.2015 - Grand Prix - 02/30
17.03.2015 - Grand Prix - 04/30
19.03.2015 - Grand Prix - 05/30
20.03.2015 - Grand Prix - 02/30
21.03.2015 - Grand Prix - 01/30
21.03.2015 - Grand Prix - 05/30
23.03.2015 - Grand Prix - 05/30
24.03.2015 - Grand Prix - 03/29
25.03.2015 - Grand Prix - 02/29
27.03.2015 - Grand Prix - 04/29
28.03.2015 - Grand Prix - 05/30
28.03.2015 - Grand Prix - 01/30
29.03.2015 - Grand Prix - 05/30
01.04.2015 - Grand Prix - 01/02, tarina
01.04.2015 - Grand Prix - 01/30
01.04.2015 - Grand Prix - 04/30
02.04.2015 - Grand Prix - 01/30
03.04.2015 - Grand Prix - 01/30
03.04.2015 - Grand Prix - 02/30
03.04.2015 - Grand Prix - 03/30
04.04.2015 - Grand Prix - 02/30
05.04.2015 - Grand Prix - 01/30
05.04.2015 - Grand Prix - 02/30
06.04.2015 - Grand Prix - 04/30
06.04.2015 - Grand Prix - 05/30
07.04.2015 - Grand Prix - 03/30
08.04.2015 - Grand Prix - 02/30
08.04.2015 - Grand Prix - 01/30
09.04.2015 - Grand Prix - 04/30
10.04.2015 - Grand Prix - 03/30
10.04.2015 - Grand Prix - 05/30
14.04.2015 - Grand Prix - 05/30
15.04.2015 - Grand Prix - 02/30
16.04.2015 - Grand Prix - 02/30
16.04.2015 - Grand Prix - 02/30
18.04.2015 - Grand Prix - 04/30
21.04.2015 - Grand Prix - 04/30

NJ, 2x MVA-sert, 2x irtoSERT

17.03.2016 - Thirteen - pt: Vibaja - irtoSERT
31.03.2016 - Whitehall - pt: Kati - irtoSERT
09.08.2016 - Silver Moon - pt: Jannica - BIS1, MVA-sert
25.03.2017 - Savage - pt: Kati - BIS1, MVA-sert

VSN, 4x SW, 1x CH (270p)

03.02.2016 - Shadow - t: dookie - SW1
(5-5-4½-4-4½-4-4-4-4-4=43p)
18.04.2016 - Satulinna - t: taffel - CH
(4-4-4-3½-4-4-5-4-3½-4 = 40p)
01.07.2016 - VSN - t: dookie - SW1
(5-4½-4½-4-4½-4-4-4-4-4=42,5p)
10.07.2016 - Whitehall - t: Spookiness - SW3
(4-5-4½-4-4½-4-3½-3½-3½-3½= 40p)
07.08.2016 - Március - t: taffel - RCH
(4+4+4+3,5+4+4+5+4+3,5+4 = 40p)
25.08.2016 - Hortensia - t: dookie - SW1
(5-4½-4½-4-4½-4-4-4-4-4=42,5p)
21.09.2016 - Iowa - t: Spookiness - SW2
(4-5-4½-4-4½-4-3½-3½-3½-3½= 40p)
05.02.2017 - Micram Raceponies - t: dookie - SW1
(5-4½-4½-4-4½-4-4-4-4-4=42,5p)

Valmennukset ja päiväkirja

13.3.2015 (päiväkirja), Varsapäivillä!

"Mitä helv.. mun päässä liikkui kun ilmoitin Roopen ja Buckin Varsapäiville jotka ovat perjantaina 13. maaliskuuta?!" tuskailin aikaisin aamulla, kun yritin saada oripoikia näyttämään hevosilta. Roope nyt tietenkin käyttäytyikin mallikkaasti, mutta Buck ei todellakaan. Mietin jo jättäisinkö moisen huligaanin kotiin, ei se sieltä kuitenkaan mitään palkintoa saisi, mutta päätin nyt kuitenkin raahata hanttiin pistävän orin mukaan. Matka arviointipaikalle sujui yllättävää kyllä oikein hyvin.

Kumpikin ori oli arvioinnin alkupäässä, Roope itse asiassa ensimmäisenä, joten kiireen vilkkaa aloin purkaa niitä trailerista, sillä ennen 3-vuotiaiden tilaisuutta ei olisi montaa hevosta, maitovarsoja ei tarkalleen ottaen yhtään ja yksivuotiaitakin vain yksi. Suoritin vielä pikapuunaukset molemmille ennen kuin oli Roopen vuoro astella kehään tuomarin silmien alle. Kehässä meni yllättävän kauan ja olin varsin tyytyväinen lopputulokseen: 48 pistettä eli "Foal Champion". Kiireen vilkkaa palasin Buckin luo ja aloin valmistella sitä koitokseen, sydän samalla pamppaillen hurjasti, olin täysin vakuuttunut että tästä tulee katastrofi.

Vuoromme koittaessa olin hermoromahduksen partaalla. Ori oli ehtinyt repäistä takkini hieman hajalle ja keikkua kahdella jalalla aivan liian pitkiä aikoja kerrallaan, eikä mikään tuntunut menevän läpi, mutta pääsimme kuitenkin tuomarien eteen. Ensin oli rakenteen arvioiminen ja yllätyksekseni Buck seisoi täysin moitteettomasti paikallaan, hievahtamatta. Tästä saimme yllättävän ison pistesaaliin, 19 pistettä! Rakennearvioinnin jälkeen oli vuorossa liikkeet, jotka eivät sujuneetkaan enää niin hyvin... Käyntiä ja ravia ori ei olisi millään esittänyt, se vain steppaili ja pomppi, yritti ottaa laukka-askelia ja poukkoili kuin aropupu ympäriinsä. Ori sai silti liikkeistään 10 pistettä, mistä olin aika yllättynyt. Lopussa jaettiin myös käytöskokeen ja polveutumisarvion pisteet ja viimeistään tässä vaiheessa meinasin pudota takamukselleni: 19 pistettä käytöskokeesta! Suvustaan ori sai 13 pistettä, mikä sinetöi sen, että Buckin pistemäärä oli 61 pistettä, palkinto "Foal Elegant"!

Kaikesta häslingistä huolimatta arviointi meni nappiin ja Buck yllätti minut totaalisesti. Kehästä poistuessamme se aloitti taas normaalin pöllöilynsä, mutta nyt se ei harmittanut enää lainkaan. Syötin orille muutaman porkkanan trailerilla ja sai Roopekin niistä osansa, se kun oli käyttäytynyt valtavan hienosti koko pitkän päivän. Kotimatkakin sujui hyvin, ajelin hymyssä suin koko matkan.

KRJ-tarinakoulukilpailut 01.04.2015, luokka Grand Prix, sijoitus 01/02

Tehtävänanto: Juuri ratsastettuasi lopputervehdykseen, tuomari ilmoittaa, että tänään ei arvioidakaan ratasuoritusta. Hän pyytää ratsukoita myymään itsensä tuomareille sanallisesti, mitä kehuja sinä keksit itsestäsi ja ratsustasi voittaaksesi luokan? Mielikuvitus ja hyvät puheenlahjat auttavat, eikä huumorintajukaan ole pahitteeksi.

"Buck on äärimmäisen laadukas, taitava ja näyttävä hevonen, lisäksi se on ensimmäinen kasvattini jonka kanssa olen päässyt näin pitkälle. Aloittelevia kasvattajia pitäisi ehdottomasti tukea myös kilpailujen saralla, on kuitenkin iso satsaus saada hevonen tälle tasolle. Lisäksi teimme parhaan ratamme ikinä, ori oli täysillä mukana ja itse pystyin unohtamaan kaiken muun ympäriltäni, joten eiköhän tämä ole syy sijoittaa meidät ykkösiksi."

29.06.2015 (päiväkirja)

Niin se aika vaan kuluu: Buck on kilpailunsa kilpaillut jo aikoja sitten ja päässyt jo astumaan ensimmäisen tammansakin. Hieno ori siitä on tullut, pakko myöntää, vaikka se oma kasvattini onkin. Helppoa ei orin kanssa ole ollut hetkeäkään, sitä en voi kieltää, mutta antoisaa kyllä senkin edestä. Olen oppinut Buckilta enemmän kuin puolilta muista hevosistani yhteensä ja se on paljon sanottu se.

Huolimatta siitä että Buck ei enää kilpaile kuin Cup-kilpailuissa kuukausittain, ei sen aktiivista treenaamista ole tietenkään unohdettu. Ori liikutetaan edelleen kuusi kertaa viikossa, kolmesti treenataan koulujuttuja, kerran hypätään tai mennään puomeja ja kahdesti maastoillaan tai juoksutetaan, vähän riippuen kuinka rankasti ori on muina päivinä liikutettu.

Kouluvalmennus 15.10.2015 tasolla Grand Prix, valmentajana Erica

Kiiruhdin vauhdilla maneesiin, sillä siellä pitäisi odotella jo ratsukko joka koostui Irethistä ja hänen puoliverioriistaan Buckista. Maneesille vihdoin päästyäni ratsukko odotteli jo keskellä ja Ireth jo kiristelikin satulavyötä. Ori ei tästä kyllä pitänyt, sillä se korvat luimussa mulkoili kuskiaan ja pullisteli minkä kerkesi. Kun valmistelut olivat mallillaan, saatiin ratsukko työskentelemään alkuverryttelyn parissa.

Itse valmennuksen ajattelin toteuttaa tänään vain yksinkertaisesti hiomalla ratsukon taktiikkaa ja huomauttaa niistä asioista joista tarvitsee. Aloittelimme suurella keskiympyrällä ravissa työstämään taivutuksia sekä ratsastamaan Buckia vähän tiiviimpään pakettiin. Buck oli Irethin mukaan tänään hyvällä tuulella, sillä ei ollut pukittanut tai pistänyt kapuloita rattaisiin kertaakaan valmennuksen aikana. Ohjeistin Irethiä istunnan kanssa ja ottamaan vähän kevyempää kuolaintuntumaa. Ori tuntui jotenkin rentoutuvan ja ratsukon meno alkoi näyttää erinomaiselta. Pääty-ympyrällä työskentelimme vielä vaihdellen koottua ja lisättyä ravia. Nämä vaihdoksen sujuivatkin alusta asti hyvin, joten oli aika siirtyä laukan työstämiseen. Alkuun tavoitteena oli hillitty laukannosto käynnistä, joka ei alkuun sujunut ollenkaan. Apuja paranneltua hieman, nosti ori kauniisti laukan jopa paikaltaan rauhallisesti.

Valmennuksessa ei juuri epäkohtia tullut loppupeleissä nähtyä, sillä lisätty ja koottu laukka taittui kuin lasten leikki tältä ratsukolta ja laukanvaihdot keskiympyrälläkin sujui kuin rasvattu. Loppuun vielä ehdotin Irethille pientä ratatyöskentelyä ja hän vastasi myöntävästi. Ratsukko puhalsi radallakin yhteen hiileen ja olisin voinut kuvitellakkin he suoraan kisasuoritukseen. Ireth ja Buck jäivät vielä itsenäisesti loppuverryttelemään hyvän suorituksen päätteeksi.

Kyvyt esiin -tapahtuma 20.12.2015, Kür Grand Prix, sijoitus 08/12

Tarina: Jos tapahtuma oli jo Keesin vuoksi mennyt pieleen, ei Buck ainakaan parantanut fiilistä. Se ei toki riehunut samalla tavalla kuin poikansa, mutta se murjotti täysin tympääntyneenä koko aamun ja yritti selvästi esittää ettei ollut paikalla ollenkaan. Varustaminen sun muu kyllä sujui normaalia paremmin, mutta orin asenne oli ihan päin honkia. Selkään nousussa se yritti potkaista minua ja irvisteli ilkeästi kaikille ohikulkijoille. Avut menivät kyllä läpi ihan hyvin niin verryttelyssä kuin radallakin, mutta haluton Buck oli läpi koko suorituksen. Sekä minulla että ratsullani oli radan jälkeen huono mieli, joten luovutin orin hoitajalle loppuverryttelyä varten ja päätin itse suunnistaa tupakkapaikalle puhisemaan pettymystäni. Tuntui aivan siltä kuin olisin unohtanut miten ratsastetaan!

Kouluvalmennus 28.01.2016 tasolla Grand Prix, valmentajana Otterley Wilson

Tänään valmennettavanani ollut Buck oli sellainen hevonen, jonka olin nähnyt usein kilparadoilla. Niinpä pystyinkin heti sanomaan, ettei orilla todellakaan ollut mikään paras päivä, kun Ireth sai aloittaa taistelemisen omapäisen orin kanssa jo ennen selkään nousua. Pienellä avustuksella nainen saatiin kuitenkin satulaan ja rodeoesityksestä kelvanneiden alkuverryttelyiden jälkeen oli aika yrittää kunnollista työntekoa. Oli selvää, ettei mitään kovin monimutkaista tehtävää kannattanut tänään yrittää, joten keskityimme ratsukolle varsin helppoon vastalaukkaharjoitukseen.

Koska Buck käyttäytyi miten käyttäytyi, valmennuksen punaiseksi langaksi tule se, kuinka orin saisi rentoutumaan ja työskentelemään myös kehnompana päivänä. Ireth piti sitä aluksi mahdottomana tehtävänä ja hankalinta olikin saada ratsastajan tappiomieliala käännettyä positiivisemmaksi. Kun käskin Irethin sinnikkäästi jatkaa ratsastusta pukeista ja ryntäilyistä huolimatta ja keskittyä pääty-ympyröiden ratsastukseen vastalaukassa ja laukanvaihtoon kentän keskellä, alkoi ratsukon työskentely pikkuhiljaa näyttää paremmalta. Vaikka tehtävä olikin yksinkertainen, vaati se keskittymistä tasapainoon ja kokoamiseen, mutta samalla se oli tarpeeksi helppo, jottei ratsukon tarvinnut turhautua. Niinpä Ireth ja Buck pääsivätkin hyvin alun hankaluuksista.

Kun ratsastus alkoi sujua, pyysin ratsukkoa vielä lopuksi tekemään lävistäjällä laukanvaihtoja. Näistä Buck innostuikin todella ja esitti todella energisiä ja lennokkaita vaihtoja niin, että Ireth sai jopa hillitä oria vaihtojen aikana. Lopuksi pyysin ratsukkoa vielä esittämään piruetit molempiin suuntiin. Buck ei osoittanut minkäänlaisia väsymyksen merkkejä, vaan kokosi itsensä hienosti ja ratsukko sai suoritettua moitteettomat piruetit. Täytyy sanoa, että ori on uskomattoman energinen ja voimakas tapaus, kun tunnin riehuminen ja laukkatyöskentely ei näyttänyt saavan sitä väsähtämään.

Kouluvalmennus 17.02.2016, valmentajana Minna Berg (evm), kirjoittanut omistaja

Astelitte maneesiin erittäin vauhdikkaasti ja ratsusi liikkeet olivat varsin hätäisiä, joten heti alusta asti saitkin työstää oria jotta se rauhoittaisi liikettään. Muutamien pysähdysten ja peruutusten jälkeen ori vaikutti jo huomattavasti paremmalta, joten pääsimme aloittamaan. Teemana oli laukanvaihdot joka askeleessa, joten pyysinkin teitä verryttelemään laukassa. Aluksi Buckilla oli vähän turhaa vauhtia, mutta nopeasti sait sen kuuntelemaan ja palautumaan.

Ensimmäisillä kerroilla tehtävä oli melko helppo: tulitte laukassa pitkää sivua pitkin, käänsit orin L:stä kohti toista päätyä ja vaihdoit laukan juuri kun olitte kääntymässä toiseen suuntaan päädyssä. Tämä sujui erinomaisesti, joten vaikeutitte tehtävää: laukanvaihto tuli kummassakin päässä. Aluksi Buck jostain syystä jätti huomioimatta pohjeavut toisessa päädyssä, mutta kevyt napautus raipalla paransi suoritusta huomattavasti. Parin onnistuneen kerran jälkeen olikin sitten vuorossa laukanvaihdot myös tien keskellä. Yllättävää kyllä ne sujuivat erittäin hyvin, vaikka ori oli edelleen tehtävän alussa vastahakoinen. Tehtävä sujui kuitenkin mainiosti ja siihen olikin hyvä lopettaa. Loppuverryttelyn suoritit itsenäisesti. Valmennus sujui yllättävän hyvin, sillä ennakkotietojen perusteella odotin melkoista esitystä. Ratsusi tuntuikin tänään olevan melko hyvällä tuulella, mikä takuulla vaikutti onnistumiseenne.

17.-20.03.2016 (päiväkirja) Kantakirjatilaisuudessa

Jouduimme lähtemään aamulla liikkeelle niin aikaisin, että taisin herätä vasta ajettuani kaksisataa kilometriä. Onneksi selvisimme kuitenkin hengissä laivaan ja matkamme pääsi kunnolla alkamaan kohti Ranskaa ja hevosten kantakirjatilaisuutta. Buckin lisäksi mukana oli sen poika Keesi, joka oli myös näyttelyistä saanut kantakirjakelpoisuuden isänsä tavoin. Orit nahistelivat koko matkan, vaikka olin laittanut ne niin kauas toisistaan kuin mahdollista ja pelkäsinkin, etten saisi niitä ehjänä perille.

Hengissä kuitenkin selvittiin ja orit sopeutuivat melko hyvin väliaikaismajoitukseensa, mutta eivätpä ne olleetkaan valvomatta kuin ehkä varttin koko reissun aikana. Myönnetään, menin ehkä hieman hysteeriseksi. Odotin varsinaista tilaisuutta syvän huolestuneisuuden ja ahdistuksen vallassa: entä jos orini käyttäytyvät niin huonosti, ettei kumpaakaan edes palkita? Entä jos ne tappelevat? Entä jos en osaakaan esittää niitä? Kärsinkin koko matkan unettomuudesta ja vatsavaivoista, ihan vain jännityksen vuoksi.

Kun oikea päivä sitten koitti olin jalkeilla jo neljältä aamuyöllä ja puhdistamassa niin Buckin kuin Keesinkin varusteita. Mitään muistikuvia minulla ei ole juuri ennen tuomareiden silmien eteen menoa, ensin Keesin ja sitten Buckin kanssa. Keesi käyttäytyi samalla tavalla kuin aina ennenkin, eli huonosti, ja saikin siitä noottia tuomareilta. Luulin että ori jäisi ilman palkintoa, mutta lopulta kuulutettiin sen saaneen 66 pistettä ja KTK-III. Melkein pyörryin onnesta ja talutin orin pois kehästä aivan sumussa.

Pari hevosta ehti olla välissä ennen Buckin vuoroa mennä esittäytymään. Yllättävää kyllä se käyttäytyi todella fiksusti ja malttoi seistäkin aloillaan juuri niin pitkään kuin pitikin. Tuomarit katselivat tummanruunikkoa oriani hyvin pitkään, mittailivat ja pyysivät minua esittämään orin liikkeet uudelleen ja uudelleen. Mietin jo että onko Buck alkanut ontua tai jotakin muuta, kunnes tuomarit tulivat kättelemään ja kaiuttimista kajahti kuulutus, jossa kerrottiin Buckin saaneen 82 pistettä ja KTK-I-palkinnon!

Viimeistään tässä vaiheessa luulin kaiken olevan unta, mutta Buck piti huolen että uskoin olevani hereillä: se puri minua kipeästi olkapäähän. Typertyneenä talutin teutaroivan orin karsinaan ja syötin sille pussillisen porkkanoita aivan vahingossa, samalla kun mukana olleet työntekijäni yrittivät kysellä mitä on tapahtunut. Lopulta sain vain hymyiltyä ja työnnettyä Buckin arviointipaperin heidän käsiinsä. Loppupäivän kuljimmekin sitten kaikki kolme typerä hymy kasvoillamme.

05.05.2016 (päiväkirja), kirjoittanut Viivi Järvelä

"Mitä sie ori teet?!" kuului Irethin ääni käytävän päästä ja sekin sekoittui osittain Buckin kiljumiseen. Ori tempoi minkä jaksoi ja Ireth yritti pidätellä tätä. Menin Irethiä vastaan ja hän antoi ohjat minulle ja meni itse ottamaan satulan ja suojat pois. Ori ei meinannut pysyä aloillaan, ei sitten millään. Ireth pyysi minua kylmäämään oriin jalat ja ajatuskin kauhistutti minua. Lähdin kuitenkin taluttamaan Buckia pesukarsinaan ja siinä matkalla ori teki kaikkensa päästäkseen karkuun. Buck hyppi, loikki ja peruutti. Loppujen lopuksi sain oriin pesukarsinaan ja Ireth toi minulle päitset, jotka laitoin suitsien päälle. Ori molemmin puolin kiinni ja vesiletku käteen. Siitähän ori vasta riemastuikin ja alkoi kuopimaan ja pomppimaan. Ireth yritti rauhoitella hevostaan ja minä aloin laskea kylmää vettä oriin jaloille. Buck yritti potkia mminua, minkä kerkesi ja jouduin komentamaan tätä muutaman kerran.

Ensimmäisestä jalasta selvisin ehjin nahoin, mutta oikean takasen kohdalla sain potkun reiteeni. Se teki hieman kipeää, mutta jatkoin silti. Kolmannen jalan kohdalla alkoi kipu olemaan niin sietämätön, että Ireth tuli kylmäämään jalkoja ja minä pidin kiinni oriin päitsistä pidellen samalla jalkaani. Ireth sai oriin jalat kylmättyä ja tähän oli mennyt noin 45 minuuttia. Talutin Buckin karsinaan ja laitoin sille loimen päälle, eikä Buck tykännyt siitäkään, vaan luimi korviansa. Olin täysin sitä mieltä, että tätä oria ei turhaan sanottu vaikeaksi hevoseksi. Kävellessäni tallista ulos, voihkin jalkaani ja mietin, että pystynkö edes ajamaan autoa.