Blackbird

Kyseessä on virtuaalihevonen

Runoratsun hevoshaan
toiseen laitaan laukataan.
Ruoho runon laidunten
on ikuinen.

15.12.2016 oli surunpäivä, sillä uljas puoliveriorimme Pöljä saatettiin ikiuneen 23 vuoden iässä. Pitkä ura estekentillä alkoi näkyä nivelten kulumana ja yhä vain pahenevana ontumisena, joten armeliainta oli päästää ori tuskistaan. Upeaa oria jäi kaipaamaan iso joukko ihmisiä sekä sen jälkeläiset. Hyvää matkaa vahva Pöljä!


© nica

Nimi Blackbird "Pöljä"
Rotu suomalainen puoliverinen
Sukupuoli ori
Väri mustankimo
Säkäkorkeus 167cm
Syntymäpäivä 11.10.2011 (3v 11.01.12)
Ikä 23 vuotta (15.12.16)
Rekisterinumero VH11-031-0630
Omistaja Ireth (VRL-03777), Viisikko
Kasvattaja Milla Begström, Suomi EVM
Ex-omistaja nica VRL-01425
Koulutus ko. HeA, re. 160cm
Painotus esteratsastus
Saavutukset ERJ-I, KTK-II, Fn, PP-MVA


© nica

Saavutukset

KTK-II 29. kantakirjatilaisuudessa 30.08.2012, tuomareina Beronia, nica, Anne, aksu, Latu, Chao. Pistejakauma ja kommentit:
64+78+66+60 = 67% KTK-II
- Säkä on olematon ja ulkomuodossa hieman jotain tammamaista. Väritys on onnistunut ja hevonen harmonisen oloinen.
- Lihakseton, ahdas takaosa. Hyvä, kuiva pää. Vahvat jalat.

Finest -arvonimi myönnetty 2014

PP-MVA -arvonimi myönnetty 2015

ERJ-I -palkinto toukokuun tilaisuudessa 31.05.2015 pistein 100p. Pistejakauma:
Rakenne 7 (10), sijoitukset 40 (40+), suku 18 (20+5), jälkeläiset 20 (20+5), lisäpisteet 15 (15).

Luonnekuvaus

Pöljä on aika pitkälti yhden ihmisen hevonen. Talliin tullessa orilla oli ollut jo kolme omistajaa ja se oli säikky ja rauhaton. Ori oli myös pelokas ihmisiä kohtaan ja sitä sen on vielä edelleenkin. Jos hoitaja on huolimaton tai tekee jonkun äkkiliikkeen, niin silloin hän voi löytää Pöljän hampaat kiinni käsivarressaan. Kun Pöljän oppii tuntemaan ja Pöljä oppii tuntemaan vakituisen hoitajansa, niin molemminpuolinen luottamus kitkee Pöljältä huonoja tapoja. Kun loputkin huonot tavat saadaan pois, niin Pöljästä tulee kaikin puolin oikein mainia estehevonen. Pöljä on reipas ratsastaa. Se kuumuu helposti esteillä ja laukassa. Maastossa se on säikky ja pelleilee, kunnes tohtii rauhoittua. Kulkee parhaiten kavereiden kanssa. Yksin maastoilusta voi vain haaveilla.

Ori on vähän arvaamaton karsinassa, joskus se käyttäytyy oikein mallikkaasti ja toisinaan se on todella äkäinen. Tallissa sen täytyy antaa olla omissa oloissaan. Karsinassa käydään vain pakollisilla asioilla, kuten harjaamassa, satuloimassa, loimittamassa. Ruokakin olisi hyvä saada vain yhdeltä ihmiseltä. Jos tallissa on hälinää, niin Pöljä on peto. Rauhallisessa tallissa Pöljä taas käyttäytyy huomattavasti paremmin ja se on rauhallisempi. Käytävällä laitettaessa Pöljä on helpompi kuin karsinassa, mutta mikäli ori on pakko hoitaa karsinassa niin se kannattaa sitoa kiinni. Muut hoitotoimenpiteet satuloinnin ja suitsimisen lisäksi sujuvat ihan tavallisella rutiinilla. Pöljä inhoaa harjan nyppimistä, sillä se nipistelee inhottavasti. Siksi orilla on yleensä melko pitkä harja tai saksilla leikattu "ratsutukka".

Talutus tapahtuu mielellään suitset päässä tai ketjulla, joka on Pöljällä suussa. Orilla on ollut tapana pöllöillä taluttaessa, se saattaa yrittää lähteä juoksemaan säikähtäessään risahdusta tai puuta, joka heiluu tuulessa. Orin kanssa pitää siis olla erityisen tarkkana, eikä sitä ikinä anneta vieraamman työntekijän talutettavaksi.

Pöljä on reipas ratsastaa. Vaikka se on kooltaan pienehkö, niin askeleissa on kokoa ja näyttävyyttä. Pöljä on vahva, mutta vahva kuolain tekee siitä entistä vahvemman. Siksi orilla tulee käyttää tavallista kolmipalakuolainta. Orilla on kokeiltu myös hackamorea, ja se toimii myös hyvin. Koulua Pöljä menee ihan kiitettävästi. Askeleiden puolesta orista olisi vaikka vaikeampiinkin luokkiin, mutta Pöljä ei oikein jaksa vielä kantaa itseään niin korkeassa muodossa, että siitä olisi esittämään pitkiä kouluohjelmia. Lisäksi sen keskittyminen tuppaa herpaantumaan vaativimpien tehtävien aikana, jolloin se alkaa taas pöllöillä. Estepuolella ori on ihan virtuoosi. Esteiden koko ei ole ongelma. Ratsastajan täytyy vain näyttää Pöljälle esteen minkä yli mennään seuraavaksi, ja Pöljä hyppää. Kovaa ja korkealta on orin motto ja sehän passaa. Oikealla ratsastajalla Pöljä toimii ja pärjää ja onkin uskomatonta, että orin omistanut mies, joka aikanaan myi sen nicalle, väitti ettei Pöljästä ikinä tule estehevosta sen vaarallisuuden vuoksi. Ori kun on helpoimmillaan haastavilla esteradoilla.

Maastoilu oli aiemmin Pöljästä inhottavaa, pelottavaa ja ahdistavaa, eikä se yleensä suostunutkaan poistumaan pihasta minnekään. Useimmiten se myös palasi tallille ilman ratsastajaa. Pikkuhiljaa ori kuitenkin siedätettiin maastoiluun kaverin kanssa ja sinä päivänä kun Pöljä pääsi ensimmäistä kertaa hyppäämään maastoesteitä sen mieli maastoilusta muuttui - nykyään se astelee reippaasti myös poispäin kotoa, kulkee korvat hörössä ja suorastaan odottaa milloin pääsee liikkumaan reippaammin. Maastoesteillä ori on peloton hyppääjä, se rakastaa esteiden ylittämistä eikä se kapasiteetti ihan heti lopu kesken. Vauhtia on usein kyllä ihan tolkuttomasti, joten Pöljä on rautahermoisen ratsastajan hevonen maastossa. Kisoissa Pöljä on villi ja rauhaton, mutta kun ori pääsee radalle hyppäämään, niin se rentoutuu silmissä. Ensimmäisen radan jälkeen Pöljä on jo ihan fiksu hevonen. Pöljä saa kisapaikalla ihmeellisiä päähänpistoja pelätä mitä tavallisimpia asioita, joten helpointa on viedä ori aina heti talliin oman suorituksen jälkeen tai korkeintaan käydä taluttamassa sitä suljetussa paikassa, jossa se ei voi karata käsistä. Ori kuitenkin yrittää hypätessä aina parhaansa, eli sillä on kilpailuvietti kohdallaan.

© nica, muokkauksia tehnyt Ireth

Sukutaulu

isä

Blacky
EVM, fwb, 174cm, m

ii.

Streaker Poco
EVM, fwb, 170cm, mrn

iii.

Mad Surprizes xx
EVM, 167cm, mrn

iie.

Pocahontas
EVM, holst, 172cm, rn

ie.

Somber Eye
EVM, fwb, 168cm, prt

iei.

Gold Shock
EVM, fwb, 169cm, vkk

iee.

Daily Color
EVM, fwb, 164cm, rt sabino

emä

Secretto
EVM, fwb, 171cm, rnkm

ei.

Secram
EVM, fwb, 171cm, rnkm

eii.

Secret
EVM, hnn, 175cm, rn

eie.

Allyson One
EVM, westf, 166cm, rtkm

ee.

Lilith
EVM, fwb, 167cm, mkm

eei.

Keeper S
EVM, swb, 164cm, m

eee.

Zarith
EVM, fwb, 169cm, rnkm

Sukuselvitys

I. Blacky, Bläkki, on Turussa siitostallilla asuva komea suurikokoinen ori. Bläkistä piti alunperin tulla kenttäratsu, mutta orin ollessa vielä nuori sen omistaja vaihtoi lajia rataesteisiin. Bläkki on kilpaillut erittäin menestyksekkäästi 150cm radoilla ja sen valmentaja kehuu oria uskomattoman vahvaksi ja voimakkaaksi hyppääjäksi. Ori saisi olla aavistuksen parempi kääntymään, mutta se voittaa suoritusvarmuudessaan sen mitä tiukkojen kaarteiden vauhdissa menettää. Bläkki on hyväksytty myös ruotsinpuoliveristen kantakirjaan ja sillä on ruotsissa useita lupaavia varsoja.

II. Streaker Poco eli kotoisammin Poju on eläkepäiviään viettävä vanhempi herrasmies. Poju oli aktiivisessa käytössä ratsastajalla, joka Pojun myötä siirtyi hevosluokkiin. Poju ehti ratsastajansa kanssa nousta muutaman vuoden yhteistyön aikana 120cm luokkiin, mutta valitettavasti jännevamma katkaisi nousukiidossa olleen esteratsun uran. Pitkän kuntoutuksen jälkeen Pojun uusi omistaja on kilpaillut Pojulla menestyksekkäästi aluetason kouluratsastuksessa. Esteitä Poju hyppää nykyään vain mielenvirkistykseksi. Jälkeläisileen Poju on periyttänyt hienoa, luontaista, hyppytekniikkaa, sekä suurta kokoa.

IE. Somber Eye on Pohjois-Suomen hallitseva aluemestari kenttäratsastuksessa. "Milla" on kenttäratsastuksessa loistanut aina etenkin maastoesteillä. Tamma on varma hyppääjä, jolle on ollut helppo opettaa kaikenlaiset estetyypit. Kenttäkilpailujen ohessa Milla on käynyt myös estekilpailuissa ja se on saavuttanut kelpoja tuloksia 130cm luokkia. Blacky on toistaiseksi Millan ainoa varsa, sillä sen omistaja haluaa keskittyä täysipainoisesti kilpailuihin ja harjoitteluun. Milla on säännöllisesti kansainvälisen tason valmentajien silmien alla, ja sitä on kehuttu poikkeuksellisen kuuliaiseksi kenttäratsuksi. Tamman kanssa on tarkoitus suunnata vielä ulkomaille kilpailemaan, mikäli kouluratsastusosio kehittyy toivotulla lailla.

E. Secretto on kuvankaunis siro tamma joka on kilpaillut menestyksekkäästi esteillä niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Secreton eli Sirun omistaja on saanut tammastaan esiin sen kaikki parhaat puolet, vaikka varsana tamman potentiaali arvioitiin sukuunsa nähden melko vaatimattomaksi. Sirun ehdoton vahvuus on tiukat ja lyhyet lähestymiset esteille. Tamma on äärimmäisen ketterä ja se arvioi ponnistuspaikat hyvin. Luonteeltaan tamma on miedompi versio vanhemmistaan. Kilpailuissa Siru on elementissään, eikä se ole lasten käsiteltävissä, mutta tietyt ääriominaisuudet joita sen vanhemmilla on, puuttuvat tammalta itseltään. Sirulla on Pöljän lisäksi toinenkin varsa joka on myyty Saksaan esteratsuksi.

EI. Secram oli aikansa seuratuimpia estehevosia. Secram eli Retu kilpaili 150cm tasolla ja keräsi suuren joukon faneja. Etenkin nuoret junnuratsastajat seurasivat orin kilpailusuorituksia haltioissaan, kun charmikas ori näytti osaamistaan. Retu oli esiintyjä, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Juuri ennen radalle menoa se saattoi olla täysin keskittynyt naurattamaan katsojia, mutta radalla se keskittyi aina vain työskentelyyn. Retulla on lukuisia jälkeläisiä niin Suomessa kuin muuallakin. Siru jäi orin viimeiseksi jälkeläiseksi Retun kuollessa ähkyyn vain muutamia viikkoja astutuksen jälkeen.

EE. Lilith oli pippurinen tamma, jonka röyhkeä ja häpeilemätön luonne ihastutti ja vihastutti. Lilithin suvusta löytyy niin este- kuin kenttäratsujakin ja myös Lilith pääsi nauttimaan molemmista lajeista. Esteillä Lilith hyppäsi 140cm luokkia ratsastajansa kanssa. Tamman omisti vanhempi herrasmies jonka ratsastusura oli jo ohi ja sillä ratsasti nuori ja lupaava ratsastaja. Huhut kertovat, että Lilithin omistaja oli ainut joka pystyi käsittelemään hevosta ja ettei ratsastaja voinut edes kiivetä selkään ilman omistajan apua. Lilith on jättänyt jälkeläisilleen yllättävän mutkatonta luonnetta. Lilith jouduttiin lopettamaan sen omistajan joutuessa sairaalaan ja tamman käsittelyn ollessa täysin mahdotonta.

© Örp VRL-13239

Jälkeläiset

s. 10.02.2012 fwb-o ML Scorpius (e. Sneaky Liar), om. KarvaHaamu VRL-08617 -> EV-II
s. 30.08.2012 fwb-t ML Sascha Lovin' (e. Mischa), om. Miia VRL-10864
s. 13.11.2012 fwb-o ML Hummingbird (e. Frozen Love), om. narie VRL-08808
s. 10.07.2014 fwb-t Moorwood Millie (e. Shellbina's Alissia), om. moar VRL-02324
s. 20.07.2014 fwb-o Ivory Bali Botanica (e. Domarie), om. Kaneli VRL-10410
s. 01.04.2015 fwb-t Cecilia Sunbird (e. Celine), om. Viisikko

Kilpailut

ERJ, 59 sijoitusta

04.01.2012 - Kutsu - 160 cm - 01/30
17.01.2012 - Kutsu - 160 cm - 07/50
18.01.2012 - Kutsu - 130 cm - 02/47
19.01.2012 - Kutsu - 160 cm - 07/50
20.01.2012 - Kutsu - 160 cm - 04/30
22.01.2012 - Kutsu - 160 cm - 03/30
24.01.2012 - Kutsu - 160 cm - 02/30
25.01.2012 - Kutsu - 160 cm - 04/30
26.01.2012 - Kutsu - 160 cm - 01/30
28.01.2012 - Kutsu - 160 cm - 05/30
24.01.2012 - Kutsu - 140 cm - 05/30
01.02.2012 - Kutsu - 160 cm - 01/30
02.02.2012 - Kutsu - 160 cm – 02/30
03.02.2012 - Kutsu - 160 cm - 02/30
04.02.2012 - Kutsu - 160 cm – 02/30
05.02.2012 - Kutsu - 160 cm - 02/30
25.02.2012 - Kutsu - 160 cm - 02/30
26.02.2012 - Kutsu - 160 cm - 05/30
26.02.2012 - Kutsu - 160 cm - 05/30
10.03.2012 - Kutsu - 160 cm - 04/30
11.03.2012 - Kutsu - 160 cm - 04/30
21.03.2012 - Kutsu - 160 cm - 10/100
23.03.2012 - Kutsu - 160 cm - 02/100
20.04.2012 - Kutsu - 150 cm - 03/43
20.04.2012 - Kutsu - 160 cm - 01/36
26.04.2012 - Kutsu - 160 cm - 04/26
20.05.2012 - Kutsu - 150 cm - 01/30
22.05.2012 - Kutsu - 160 cm - 05/30
23.05.2012 - Kutsu - 150 cm - 01/30
09.06.2012 - Kutsu - 160 cm - 01/30
24.06.2012 - Kutsu - 160 cm - 02/30
25.06.2012 - Kutsu - 160 cm - 03/30
08.08.2014 - Kutsu - 130 cm - 03/60
09.08.2014 - Kutsu - 140 cm - 03/30
09.08.2014 - Kutsu - 120 cm - 04/30
10.08.2014 - Kutsu - 150 cm - 05/44
12.08.2014 - Kutsu - 140 cm - 05/30
12.08.2014 - Kutsu - 120 cm - 04/40
12.08.2014 - Kutsu - 160 cm - 01/46
13.08.2014 - Kutsu - 140 cm - 04/30
13.08.2014 - Kutsu - 140 cm - 01/30
13.08.2014 - Kutsu - 160 cm - 03/30
14.08.2014 - Kutsu - 160 cm - 01/30
15.08.2014 - Kutsu - 160 cm - 05/30
15.08.2014 - Kutsu - 160 cm - 05/30
16.08.2014 - Kutsu - 160 cm - 01/30
16.08.2014 - Kutsu - 160 cm - 03/30
16.08.2014 - Kutsu - 160 cm - 01/30
17.08.2014 - Kutsu - 160 cm - 04/30
18.08.2014 - Kutsu - 160 cm - 02/30
18.08.2014 - Kutsu - 160 cm - 01/30
19.08.2014 - Kutsu - 150 cm - 05/30
19.08.2014 - Kutsu - 160 cm - 05/30
20.08.2014 - Kutsu - 160 cm - 05/30
20.08.2014 - Kutsu - 160 cm - 04/30
20.08.2014 - Kutsu - 140 cm - 05/24
21.08.2014 - Kutsu - 140 cm - 01/24
21.08.2014 - Kutsu - 160 cm - 03/30
21.08.2014 - Kutsu - 100cm - 03/30

KRJ, 10 sijoitusta

30.08.2014 - Järviluoto - Helppo A - 05/100
05.09.2014 - Kutsu - Helppo A - 06/40
06.09.2014 - Kutsu - Helppo A - 01/40
07.09.2014 - Kutsu - Helppo B - 03/40
09.09.2014 - Kutsu - Helppo A - 06/40
13.09.2014 - Kutsu - Helppo B - 03/40
04.03.2015 - Kutsu - Helppo B - 06/60
01.04.2015 - Kutsu - Helppo A - 04/30
03.04.2015 - Kutsu - Helppo A - 02/30
20.04.2015 - Kutsu - Helppo A - 02/30

KERJ, 4 sijoitusta

12.09.2014 - Kutsu - CIC1 - 5/40
19.09.2014 - Kutsu - CIC1 - 6/40
20.09.2014 - Kutsu - CIC1 - 2/40
22.09.2014 - Kutsu - CIC1 - 1/40

PKK-näyttelyt

30.03.2012 - Mel Seren - Rakenne: Fwb orit - EO-sert (Tuom. Jonna K.)
31.03.2012 - Mel Seren - Rakenne: Fwb orit - EO-sert (Tuom. Jonna K.)
06.06.2012 - Järnby - Rakenne: Hevosorit - HY (Tuom. Anne)
16.09.2012 - Mel Seren - Rakenne: Fwb orit - 1/5 EO-sert BIS4 (Tuom. Miia)
18.01.2012 - Atlas - Muu kuva: Töissä - KP (Tuom. aksu)
"Hevosella selkeästi edessä olevaan suoritukseen keskittynyt, ehkä hieman malttamatonkin ilme. Hieno toteutus taustaa myöten."
18.01.2012 - Atlas - Muu kuva: Väri - KP (Tuom. aksu)
"Jälleen yksi piirtäjänsä erinomaisia toteutuksia. Hevosen kimo väri on aivan loistavasti toteutettu ja hieman erilainen mitä normaalisti näkee."
31.01.2012 - Atlas - Muu kuva: Töissä - KP (Tuom. Beronia)
"Kisoissa on aina mahtava tunnelma. Kuvasta välittyy tämä todella hyvin! Hieno kuva ja varsin onnistunut. Ainoastaan rakenteellisesti voisi moittia hevosen latteutta. Kovin "hoikka" etuosa, lavat pystyt ja hevonen vaikuttaa olevan kovin pienessä paketissa. Mutta hieno silti!"
31.01.2012 - Atlas - Muu kuva: Väri - KP (Tuom. aksu)
30.04.2012 - Mustikkapolku - Rakenne: Hevosorit/ruunat - EO-sert (Tuom. aksu)
01.05.2012 - Rikjandi - Muu kuva: vapaa val. - KP (Tuom. Anne)
28.07.2012 - Artsin ravitalli - Rakenne: Hevosorit ja ruunat - EO-sert (Tuom. Odelie)
01.12.2012 - Vecno Stud - Rakenne: Hevosorit - 1/10 EO-sert BIS3 (Tuom. Chao)
11.09.2014 - Simora - Näyttelyt/PKK - Rakenne: Kimot - EO-sert, EM (söpöys) (Tuom. Odelie)
30.08.2014 - Järnby - Näyttelyt/PKK - Rakenne: Puoliveriorit - EO-sert (Tuom. Minna)
01.12.2014 - Järnby - Näyttelyt/PKK - Rakenne: Puoliverioriit - HY (Tuom. aksu)

Valmennukset ja päiväkirja

11.08.2012 (päiväkirja, edellinen omistaja)

Apua. Hevoseni ei ollut enään valkoinen. Se oli kurakuorrutuksen takia ruskean vihreän keltainen ja näytti aivan virtahevolta. Pöljä oli ollut viikon lomalla ja lihonnut silmissä. Sillä oli järkyttävä heinämaha! Jos miehet saisivat itkeä, niin olisin varmasti tirauttanut muutaman kyyneleen, mutta se ei ollut sallittua. Purin huultani ja tallustin mutatarhaan hakemaan hevoseni. Pöljä antautui hyvin kiinni ja lähti tallustamaan perässäni kohti tallia. Talutin sen suoraan pesukarsinalle ja laitoin kiinni. Pöljä vähän kummasteli, että mitäs sitä nyt tapahtuu, mutta tajutessaan vesiletkun sen silmät suurenivat ja steppailu alkoi.
"Pöljä" komensin, mutta komennukset menivät kuuroille korville.

Pesin Pöljän oikein huolella. Ensin pahimmat paskat pois vedellä ja harjalla, sitten shampoota kehiin ja sitten vielä kunnon huuhtelu. Pesin jopa pään, jota Pöljä inhosi yli kaiken. Maratoonipesun jälkeen hevonen näytti taas hevoselta, jos hemmetin isoa mahaa ei otettu huomioon. Viskasin Pöljälle loimen selkään ja talutin sen karsinaan. Kerkeäisin hoitaa Jacen ja Sakun sillä aikaa, kun Pöljä kuivuisi vähän. En aikonut kuitenkaan ratsastaa kummallakaan nican oreista, mutta olin luvannut hoitaa ne valmiiksi, jotta nica voisi tullessaan vain satuloida ne ja lähteä ratsastamaan.

Hain ensin Jacen sisälle ja valmistelin orin nicalle ratsastettavaksi. Sitten hain Sakun sisälle ja loimitin orin. Kun Saku ja Jace olivat valmiita, palasin Pöljän luokse. Kimo pirulainen oli tietenkin heittäytynyt selälleen karsinassa ja märkään harjaan oli tarttunut kamala määrä purua. Huokaisin ja astuin karsinaan. Otin loimen pois ja vein sen kuivumaan. Sitten otin harjan käteeni ja rupesin puunaamaan Pöljää. Selvitin piikkisualla orin harjan ja hännän. Se ilmeisesti nipisteli orin herkkää ihoa, ja Pöljä irvisteli minulle minkä kerkesi. Se myös ravisteli jatkuvasti päätänsä, kuin yrittäen saada minut kauemmas. En kuitenkaan antanut periksi. Häntään minun oli pakko käydä hakemassa selvitysainetta, sillä se ei vain selvinnyt ilman tököttejä. Takut olivat niin kauheita.

Kun Pöljä oli taas edustuskunnossa, satuloin sen. Otin Jacen koulusatulan, sillä Pöljällä ei ollut omaa. Jouduin tunkemaan satulan ja hevosen väliin lisätoppausta, sillä Jace oli leveämpi kuin Pöljä. Saku olisi ollut vielä leveämpi kuin Jace, joten Jacen satula oli hieman parempi Pöljälle kuin Sakun. Kieritin orille pintelit etusiin ja laitoin suojat takasiin ja suitsin sen. Sitten hain oman kypäräni ja saappaani. Kun olimme molemmat valmiit, vein orin maneesiin.

Aloitimme alkukäynneillä. Annoin Pöljän kävellä muutaman kierroksen ihan rennosti omaa tahtia. Sitten lähdin kokoamaan sitä pikkuhiljaa ja pyysin lyhentämään askelta käynnissä. Pöljä vastusteli alkuun ja se ei ollut ollenkaan keskittynyt. Ilmeisesti ori oli vielä lomalla.
"Nyt kuule laitetaan läskit liikkumaan", totesin ja komensin hevosen raviin. Jatkoimme kevyessä ravissa ympäri maneesia. Taivuttelin ja lyhensin ja pidensin ja tein kaikkeni, jotta Pöljä alkaisi kuuntelemaan taas kunnolla. Se oli hassu, sillä aina kun asiat kävivät sen mielestä hankalaksi, niin Pöljä tapaili laukkaa. Menin avoja ja sulkuja sekä paljon väistöjä. Puolen tunnin tuuppauksen jälkeen Pöljä rupesi tuntumaan sellaiselta, kuin se oli ennen lomaa ollut. Annoin orin hengähtää välillä ja sitten pikku paussin jälkeen aloitimme laukkatyöskentelyä. Laukassa Pöljä vähän haki rytmiä ensin, joten annoin sen laukata muutaman kerran maneesin ympäri ennen kuin pyysin sitä kokoamaan itseään enemmän. Pöljä pärisi ja yritti jopa protestiksi viskoa takajalkojaankin, mutta minua pikku pelleily ei hätkäyttänyt. Laukassa menimme ympyrällä, taivutin sitä sisään ja ulos ja pyysin pitkää ja lyhyttä laukkaa. Avojakin menimme molempiin suuntiin.

Lopuksi kunnon loppuverryttelyt ravissa. Ratsastin Pöljän rennoksi. Käyntejäkin mentiin ainakin 15 minuuttia, jotta Pöljä ei jäisi ratsastuksen jälkeen hapoille. Sille oli nimittäin tullut laukassa hiki. Tallissa purin Pöljän ja heitin sille talliloimen selkään. Harja oli vielä vähän märkä pesun jäljiltä, koska se oli niin paksu ja pitkä. Annoin kaikille oreille vähän heinää nenän eteen ja lähdin sitten kohti Mel Sereniä.

06.07.2012 (päiväkirja, edellinen omistaja)

Huhhuh! Ensinnäkin Pöljä oli aivan musta, kun hain sen talliin. Toiseksi Pöljän kamat olivat missä kunnossa olivat, sillä en ollut jaksanut puhdistaa niitä eilen kun olin tullut ratsastamasta ja kenttä oli ollut ihan liejussa. Kolmanneksi käteeni sattui, enkä olisi jaksanut harjata hevosta.
"Lenjaaaa!" yritin tavoitella tyttöä, kun olin sitonut Pöljän kiinni karsinaan. Meni minuutti ennen kuin tyttö ilmaantui tallin toisesta päästä.
"No?" Lenja kysyi.
"Tiiätkö kun puhuttiin sillon niistä kahveista.." aloitin.
"Mä en harjaa Pöljää", tyttö totesi tultuaan Pöljän karsinan luokse. Yksi vilkaisu oli riittänyt ja tyttö oli tajunnut mitä ajattelin.
"Pliis", yritin vielä, mutta se ei toiminut. Lenja haki minulle sangollisen lämmintä vettä ja harjan.
"Siitä vaan, nopeemmin saat sen puhtaaks kun peset sen selän." Huokaisin syvään ja rupesin hommiin.

Olin tietenkin hitaampi kuin muut ja minua huudeltiin jo kolmeen otteeseen tallin ovelta, kunnes sain hevoselle suitset päähän ja oman kypäräni mukaan ja juoksutin Pöljän pihalle. Kiristin nopeasti vyön ja kipusin kyytiin.
"Valmis", totesin.
"Hyvä, eiköhän lähdetä sitten", Markus totesi ja luetteli järjestyksen. Olin ihan tyytyväinen, että Pöljä pääsi letkan loppupäähän ja nica tuli vain Sakulla peräämme. Ei olisi haittaa, jos Pöljä päättäisi kääntyä ympäri ja poistua takavasemmalle. Mitä se ei toivottavasti tekisi, mutta koskaan ei voinut tietää.

Verryttelyksi annoimme hevosten kävellä. Pöljä kipitti kolme askelta, kun muut ottivat yhden askeleen. Ei hevonen edennyt, vaan askeleet olivat melkein paikallaan otettuja. Pöljää jännitti ihan kauheasti, se hikosi ja alkukäynneissä. Ravipätkät mentiin rennosti, tai yritettiin mennä. Kimo pirulainen tapaili laukkaa ensimmäisillä ravipätkillä ja rauhottui sitten ravaamaan, kun etujoukko sai vähän vauhtia alle. Pärinä ja korina oli varmasti hirmuinen, vaikka Pöljä ei yleensä pidä sellaista meteliä liikkuessaan.

Laukkapätkä oli Pöljän kannalta paras. Vaikka hevonen piti pitää niin hyvässä paketissa, ettei se päässyt ottamaan yhtään hallitsematonta askelta mihinkään suuntaan, niin se laukkasi kuitenkin rauhallisesti eikä höyrynnyt. Loppumatkasta, varsinkin kun talli oli jo näkyvissä, Pöljän korvat nousivat pystyyn ja hevoselle tuli kiire kotipihaan.

Tämä oli Pöljän pisin maastoreissu, mutta en todellakaan luovuta Pöljän maastoilun suhteen. Kyllä se vielä joskus uskaltaa yksinkin lähetä reissuun!

15.03.2012 (päiväkirja, edellinen omistaja)

Se oli sitten kolmen hevosen liikutuspäivä. nica ei kertakaikkiaan kerennyt lähteä talille mukaan ratsastamaan Sakua, joten minun pitäisi kiivetä senkin selkään. Järnbyä kohti ajaessani ajattelin, että hyppäisin Sakulla ja Pöljällä vähän ja Jace taas puolestaan pääsisi maastoilemaan. Saavuttani tallille huomasin kuitenkin, että Lenjalla ei ollut tekemistä ja suostuttelin tytön ratsastamaan Jacella, jotta pääsisin vähemmällä työllä. Onnekseni tyttö suostui hankkeeseen.

Otin kaikki hevoset sisälle ja heitin oripojille heinää nenän eteen, jotta ne malttaisivat olla rauhassa harjauksen ajan. Harjasin kaikki kolme nopeasti ja heitin ensin Jacelle varusteet niskaan. Sitten oli Sakun vuoro. Pöljällä ratsastaisin Sakun jälkeen ja Lenja lupautui tulemaan nostelemaan puomeja. Kun Saku ja Jace olivat valmiita, niin huutelin Lenjaa paikalle. Tyttö kipitti ottamaan Jacen ja lähdimme kohti maneesia.
Maneesissa ei ollut muita, joten saisimme mennä ihan rauhassa. Jacen eilisiltä hypyiltä maneesiin oli jätetty eilen rakentamani esteet. Ratsastin Sakun ja hyppäsin sillä. Kun Saku oli saanut kävellä loppukäynnit, vein sen takaisin talliin. Nappasin orilta satulan ja suitset pois, otin suojat pois ja viskasin hevosen selkään enkkuviltin. Lenja oli jo purkanut Jacen ja melkein valmis Pöljän kanssa, joten menin auttamaan.
"Ihan järkyttävässä kunnossa nää Pöljän kamat! Etkö sä ikinä kehtaa puhistaa sun hevosen kamoja?"
"Ootan että mun äiti tulee tekemään sen", sanoin ja virnistin. Lenja mulkaisi minua.
"Kiillottasit niitä mieluummin ku puuteroisit naamaas", Lenja totesi sarkastisesti. Tuhahdin.
"Voithän sä auttaa mua", ehdotin.
"Luule vaan", Lenja naurahti ja lähti kävelemään Pöljän kanssa kohti maneesia. Seisoin hevoseni karsinanovella hetken hölmistyneenä ennen kuin nappasin kypäräni ja lähdin perään.

Maneesissa Lenja ojensi hevosen minulle (ojensi ohjat siis) ja kipusin ratsuni selkään. Pöljä pyöritteli silmiään ja mutusti kuolaintaan. Ei sillä voinut pehmeää makukuolainta edes pitää, kun se jyrsisi kuolaimen poikki. Kävelin hetken ja patistin hevosen sitten raviin. Pöljä oli vielä hieman lihakseton, eli suomeksi hoikkeli. Sakutynnyrin jälkeen Pöljä tuntui niin pieneltä ja sirolta. Se oli samanlainen kuin minä. Tosin.. kun olin aloittanut salilla käymisen, niin jopa Suvi oli huomannut muutoksen. Verryttelin Pöljän hyvin. Menin ravissa ja laukassa ympyröitä ja taivutuksia. Tein avoja pitkillä sivuilla ja sain Pöljän notkeaksi. Sitten vähän kävelyä ja estehommiin.

Aloitin verryttelyesteellä taas muutamaan otteeseen. Lenja huomautti, että Pöljä näytti pirteältä ja siltä hevonen tuntuikin. Verkkahyppyjen jälkeen tulin linjaa. Aluksi ihan matalana muutamaan kertaan, jotta saisin tuntumaa väleihin ja siihen miten ne pitäisi ratsastaa. Nyt kun esteet olivat pieniä, niin Pöljä tuli ne ihan tavallisessa laukassa kuten Sakukin. Esteiden noustessa jouduin ottamaan kiinni ja lyhentämään laukkaa, sillä Pöljällä oli tapana hypätä ravilähestyminen rauhassa ja pinkaista sen jälkeen menemään korskuen ja päristen. Linjan viimeinen okseri oli 130cm kun annoin Pöljän taas hengähtää.

Tauon jälkeen jatkoimme rataharjoituksella. Linja sai olla sellaisena kuin se oli, mutta pyysin Lenjaa laskemaan 120cm okseria hieman pienemmäksi ensimmäiselle radalle. Muut esteet saivat olla sen kokoisia kun ne olivat. Tulin radan ensimmäisen kerran. Pöljä oli innokas, mutta sain sen hyvin esteille ja ponnistuspaikat olivat kaikki sopivissa kohdissa. Pöljä ei edes hipaissut esteisiin. Lenja nosti esteitä 20cm toiselle radalle. Linjan okseria nostettiin 145cm korkuiseksi ja muut esteet olivat 130cm paikkeilla. Aloitin toisen radan laukattuani kierroksen maneesin ympäri. Mitä isommat esteet, sitä innokkaampi hevonen. Pöljä teki kaikkensa ja hyppäsi niin höyhenenkevyesti, etten voinut uskoa omistavani tällaista hevosta. Toisaalta minulla oli niin ikävä Vertin selkään. Kaikki hevoset tuntuivat helpoilta Vertin jälkeen. Rakastin oria, koska se laittoi todellakin tekemään töitä menestyksen eteen eikä ikinä antanut mitään ilmaiseksi.

Radan jälkeen Pöljä sai hirmuiset taputukset. Laukkasin sillä vielä hetken ympyrällä ja taivuttelin avoa ja sulkua. Sitten loppuravit ja -käynnit. Lenja käveli vieressämme, kun kiersimme maneesia.
"Se on aika osaava", tyttö totesi.
"On. Ihan uskomaton", myhäilin.
"Mä haluan kokeilla joskus."
"Jos autat varusteiden kanssa", sanoin ja iskin silmää.

25.12.2011 (päiväkirja, edellinen omistaja)

Pitihän sitä joulunakin tulla käymään, vaikka kiire on ollut hirmuinen kaikkien muiden asioiden kanssa. Jesse hyppeli autosta ja lähti etsimään Lenjaa, jolle pojalla oli joululahja. Tosin sehän tulisi nyt päivän myöhässä, mutta eipä ollut Jesse saanut tavaraa paketoitua aikaisemmin ja sittenkin se näytti siltä, että sitä oltaisi rypistelty viikko yhteen putkeen.

Menin itse heti moikkaamaan ulkona olevia heppoja. Pöljä oli saapunut viikko takaperin ja se oli kotiutunut hyvin. Omistin hevosesta vain pikkuruisen osan, muuten hevonen oli joululahja Jesselle minun vanhemmiltani. Isä oli nähnyt sen Pohjois-Suomessa ja se oli vain osoittautunut loistavaksi hyppääjäksi, niimpä kaupat olivat syntyneet heti, kun isä oli soittanut minulle ja kysynyt mielipidettäni. Olin saanut Jessen ensimmäistä kertaa hiljaiseksi, kun olin antanut hevosen paperit toisen käteen kuvan kera.

Heittelin hepoille porkkanoita ja leipiä muovipussista, joka minulla oli mukana. Innoissaan pojat niitä rouskuttelivat. Lopulta Jessekin saapui paikalle ja totesi haluavansa käydä maastossa Pöljällä - ilman satulaa. Kysyin oliko poika tosissaan, mutta ilmeisesti oli, sillä hän otti Pöljän mukaansa ja vei sen talliin. Kohta parivaljakko ilmestyi ulos ja Jesse kipusi silmiään muljauttelevan orin selkään.
"Ei mee pitkään!" Jesse huikkasi kääntäessään Pöljän kohti lähintä maastopolkua. Huokaisin ja menin talliin. Kerkesin järjestellä satulahuoneessa jätkien tavaroita ja käydä hakemassa metsästä muutaman havunoksan hevosten karsinoihin. Saisivat pureskella niitä, jos heinät sattuisivat loppumaan.

Jesse tuli maastosta.. ja ravisteli lunta takkinsa sisältä.
"Jaaha", huomautin, mutta Jesse vain nauroi.
"Se oli pöljäpäällä.. ja siis mä en oo hinkannu tätä hevosta showshinella niin, että tän selässä ei yksinkertasesti voi pysyä ylämäessä verkkarit jalassa.." poika huomautti vuorostaan. Myönsin kiillottaneeni hevosta toissapäivänä.

Pöljä pääsi takaisin ulos Jacen ja Sakun seuraan. Orit saivat vielä muutaman porkkanan ja sitten saivat jäädä ulkoilemaan rauhassa, kun lähdimme kohti Mêl Sereniä.